Ajatuksia virkaanasettamista odotellessa

Keskiviikkona tapasin ensi kerran uuden työyhteisöni. Kevyt lounas ja reipas tunti ajatuksia tulevasta oli kaikille meille pehmyt ensikosketus. Toki suurimman osan tunsin jo ennakkoon ja oli joukossa yksi, joka oli tuomiokirkon palveluksessa jo 70-luvun lopulla, jolloin itse tulin ensimmäiseen virkapaikkaani tuomiokirkon papiksi.

Tuomiokirkolla on monipuolinen ja osaava henkilöstö. On hyvä sekoitus kokemusta ja sopivasti nuorta ruutia. Siitä muodostuu hyvä kokonaisuus.

Mutta se, mitä kaikkea uusi virka tuo mukanaan on vielä monilta osin hämärän peitossa. Haasteita tuomiokirkon alueella meillä riittää ja näin laakereille ei ole varaa jäädä lepäilemään.

Aluksi kylläkin minun on syytä hieman syvemmin tutustua toimintoihin ja suunnitelmiin. Tässä oivan avun tuovat niin työtoverit kuin luottamushenkilöstökin.

Nyt kuitenkin keskeisenä on edessä oleva sunnuntai ja juhlallinen virkaanasettaminen tuomiokirkossa. Se on suuri juhla seurakunnalle mutta vielä suurempi se on minulle ja perheelleni. Moni asia muuttuu. Taakse jäävät toimet ja tehtävät julkishallinnossa. Kiitollisena saan kuitenkin niitäkin vuosia muistella. Se mikä politiikassa on ollut positiivista, että voidaan rehellisesti olla myös erimieltä kunnioittaen toisen vakaumusta. Asiat sanotaan suoraan eikä kätkeydytä sumuverhon taakse. Rehellisyys ja avoimuus ovat kunnioitettavia hyveitä.

Viimeiset päivät vanhassa virassa ovat olleet pöydän puhdistamista ja tehtävien siirtämistä seuraajalleni. Se on ollut sekä haikeaa että vapauttavaa. Yksi pitkä tehtävä on takana ja edessä vielä, jos Jumala suo, kymmenen vuotta uusissa haasteissa.
Onneksi tuo uusi työ alkaa pehmeästi. Lauantaina eli ensimmäisenä virkapäivänäni suuntaan kera vaimoni piispan sauvakävelylle. On hyvä hoitaa sekä ruumista että sielua.

Matti Pikkarainen