Vaalitaan yhteyttä

Tätä kirjoitellessani hämmästelen, näinkö pitkällä on jo tämä kesä – ensi viikolla juhannus. Kuluneet viikot ovatkin vieneet elämääni vinhaa vauhtia.

Huhtikuun lopulla kävin Pappisliiton järjestämällä opintomatkalla Armeniassa, maassa, jossa kristinuskosta tuli valtionuskonto jo vuonna 301, siis 80 vuotta aiemmin kuin Rooman valtakunnassa. Kovia on kokenut tuo kristitty kansa vuosisatojen aikana islamin puristuksessa. Puhuttelevaa oli perehtyä sen vaiheisiin Araratin vuoren juurella.

Kohta Armeniasta palattuani oli edessä kirkolliskokousviikko Turussa. Ja taas runsaan viikon päästä takaisin Turkuun kirkkopäiville. Sen jälkeen on käyty vielä Lähetysseuran lähetysjuhlat Hyvinkäällä. Oulusta meitä oli siellä bussillinen, sillä ensi kesänä olemme täällä näistä juhlista järjestelyvastuussa.

Juhlan aika

Suomen kesähän on hengellisten kesäjuhlien aikaa. Monien matka suuntautuu näille juhlille. Sinne menemme virkistymään, tapaamaan tuttuja, ystäviä. Mutta juhlat ovat myös voimanlähteitä hengelliseen elämään. Virvoittavia juhlamatkoja näissä molemmissa merkityksissä.

Suurien juhlatapahtumien lisäksi meille on tarjolla monenlaista muuta juhlaa perheittemme, sukulaistemme ja ystäviemme parissa. On rippijuhlaa, on häitä, on sukuseurojen tapaamisia, pitäjätapahtumia jne. Nekin kutsuvat meitä vaalimaan yhteyttä. Hektisen ja rikkinäisen ajan keskellä niillä on tärkeä tehtävänsä. Ja jos noissa juhlissa tiemme vie kirkkoon, juhlien arvo entisestään kasvaa.

Monin tavoin virvoittavaa kesää kaikille.

Hannu Ojalehto
kirkkoherra

Valoa pimeyteen

Tänä vuonna marraskuu alkoi Oulussa lumisena ja pakkasten kera. Minulle olisivat kelvanneet vähän lauhemmatkin säät, mutta hyvä näin. Nythän ei rapa roisku ja valkoinen maa heijastaa mustaa paremmin vähäisen valon.

Moni meistä ilmeisesti kokee tämän ajan vuodesta jotenkin ankeana. Marraskuu on saanut eräänlaisen kuoleman leiman. ”Maa makaa martaana.”, niin kuin ennen vanhaan sanottiin.

Kirkkovuoden väreissäkin voi nähdä nyt tummia sävyjä. Vietämme pyhäinpäivää. Silloin muistelemme keskuudestamme poisnukkuneita. Kuukauden lopulla on valvomisen sunnuntai, jolla on vakava sävynsä, kun se kehottaa valvomaan uskossa ollaksemme valmiit Kristuksen toiseen tulemiseen. Ja sen jälkeen on tuomiosunnuntai, aiheena viimeinen tuomio.

Marraskuussa muistamme Lutheria

Marraskuuhun liittyy keskeisesti myös uskonpuhdistaja Martti Lutherin nimi. Hänen syntymäpäivänään 10.11. on meillä kalenterissa Martin päivä. Pyhäinpäivän aattona kerrotaan hänen naulanneen kotikaupunkinsa Wittenbergin linnankirkon oveen 95 teesiään, hengellisen uudistusohjelmansa.

Lutherin suuri löytö oli, että me kelpaamme Jumalalle yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.

Kirkkovuoden päätös avaa oven kirkkauteen

Marraskuun värisävyt eivät ole minulle pelkästään tummia, vaan niissä on valoisa toivon säde. Uskomme on ylösnousemususkoa. Kuolemalla ei ole viimeinen sana, vaan Kristuksella, joka on voittanut kuoleman.

Kirkkovuosi ei pääty pimeyteen, vaan se avaa oven kirkkauteen.

Hannu Ojalehto