Vaalitaan yhteyttä

Tätä kirjoitellessani hämmästelen, näinkö pitkällä on jo tämä kesä – ensi viikolla juhannus. Kuluneet viikot ovatkin vieneet elämääni vinhaa vauhtia.

Huhtikuun lopulla kävin Pappisliiton järjestämällä opintomatkalla Armeniassa, maassa, jossa kristinuskosta tuli valtionuskonto jo vuonna 301, siis 80 vuotta aiemmin kuin Rooman valtakunnassa. Kovia on kokenut tuo kristitty kansa vuosisatojen aikana islamin puristuksessa. Puhuttelevaa oli perehtyä sen vaiheisiin Araratin vuoren juurella.

Kohta Armeniasta palattuani oli edessä kirkolliskokousviikko Turussa. Ja taas runsaan viikon päästä takaisin Turkuun kirkkopäiville. Sen jälkeen on käyty vielä Lähetysseuran lähetysjuhlat Hyvinkäällä. Oulusta meitä oli siellä bussillinen, sillä ensi kesänä olemme täällä näistä juhlista järjestelyvastuussa.

Juhlan aika

Suomen kesähän on hengellisten kesäjuhlien aikaa. Monien matka suuntautuu näille juhlille. Sinne menemme virkistymään, tapaamaan tuttuja, ystäviä. Mutta juhlat ovat myös voimanlähteitä hengelliseen elämään. Virvoittavia juhlamatkoja näissä molemmissa merkityksissä.

Suurien juhlatapahtumien lisäksi meille on tarjolla monenlaista muuta juhlaa perheittemme, sukulaistemme ja ystäviemme parissa. On rippijuhlaa, on häitä, on sukuseurojen tapaamisia, pitäjätapahtumia jne. Nekin kutsuvat meitä vaalimaan yhteyttä. Hektisen ja rikkinäisen ajan keskellä niillä on tärkeä tehtävänsä. Ja jos noissa juhlissa tiemme vie kirkkoon, juhlien arvo entisestään kasvaa.

Monin tavoin virvoittavaa kesää kaikille.

Hannu Ojalehto
kirkkoherra

Jouluvaloista alkaa joulun odotus

On hyvä, että meillä on periaatteita. Pienestäkin asiasta voi tulla silloin tärkeä. Minulle sellainen on jouluvalojen laittaminen. Ripustan ne pihallemme, kun adventin aika alkaa. En yhtään aikaisemmin, vaikka kauppa on toitottanut joulua jo viikkotolkulla. Tänä vuonna kotimme jouluvalot palavat siis lauantaista 2. joulukuuta alkaen. Sunnuntaina 3.12. on sitten ensimmäinen adventti. Päivälleen 17 vuotta sitten minut asetettiin kirkkoherran virkaan Tuiran seurakunnassa. Nopeasti ovat vuodet vierineet.

Kirkossa opetamme, että adventin aika on joulun odotuksen, valmistautumisen aikaa. Puhumme jopa joulupaastosta. Käytännön toiminnassamme tämä ei toteudu aina kovinkaan hyvin. Monen seurakunnan työntekijän kalenterit täyttyvät adventin viikkoina erilaisista joulujuhlista, ”pikkujouluista”. Vaikka itse juhlaa syödään näin etukäteen, tuskin sitä kannattaa kauheasti paheksua. Onhan se meille suuri mahdollisuus tuoda kristillistä joulun sanomaa monella tapaa nykyihmisen ulottuville.

Minulle seurakunnassa vietettäviä joulujuhlia ei siunaannu kovinkaan monia. Kalenterini täyttyy muutoinkin kirkkoherran töistä. Joskus muistelen tässä mielessä kaiholla aikaa tavallisena seurakuntapappina.

Papin kutsumuksen upeat hetket

Kun koittaa itse juhla, mikään ei vedä sille vertoja.

Jouluna saan elää papin kutsumuksen upeita hetkiä: Aattona tervehtimässä Tuiran kartanossa, Mäntykodissa ja Lassintalossa vanhuksia, sitten aattoilta läheisteni parissa ja kruununa jouluyön messu Pyhän Tuomaan kirkossa. Saan elää kaiken tämän koko sielullani ja ruumiillani.

Jouluyöstä juhlatunnelma kääntyy hiljalleen laskuun, mutta onhan vielä juhlan jälkivietto. Sitä kestää aina loppiaiseen, kunnes edessä ovat taas ”härkäviikot ja reikäleivät”.

Siunattua adventin ja joulun aikaa.

Hannu Ojalehto
kirkkoherra