Yksittäisistä kirkonkokouksista yhteiseen vaalipäivään – seurakuntavaalien historiaa

Kaikki 16 vuotta täyttäneet seurakunnan jäsenet saavat osallistua seurakuntansa luottamushenkilöiden valintaan äänestämällä seurakuntavaaleissa, ja ehdokkaaksi voi asettua 18-vuotiaana. Nykyinen käytäntö tuli voimaan 2010. Aina tavallisen kirkon jäsenen mahdollisuus vaikuttaa oman seurakuntansa asioista päättävien henkilöiden valintaan ei ole suinkaan ollut näin tasavertainen.

Valtaa varojen mukaan

Seurakuntavaaliemme historia ulottuu keskiajalle, jolloin maallisten käräjien tilalle tulivat kirkonkokoukset. Niissä päätettiin muun muassa kirkon ja pappilan rakentamisesta sekä köyhäinhuoltoon ja kansanopetukseen liittyvistä asioista.

Kirkonkokouksiin saivat osallistua seurakuntalaisista vain miehet, jotka omistivat maata. Heillä oli sitä enemmän päätösvaltaa mitä varakkaampia he olivat. Nämä miehet valitsivat myös henkilöt, jotka päättivät seurakunnan asioista: kirkonisännät ja kuudennusmiehet. Kirkonisännät hoitivat seurakunnan taloutta ja kuudennusmiehet huolehtivat kirkkokurista sekä hengellisistä asioista.

Seurakuntaa johti kirkkoherra, jolla oli paljon itsenäistä päätösvaltaa. 1600-luvun lopulla hänen avukseen muodostettiin kirkkoneuvosto, jonka tehtävät olivat hyvin samankaltaisia kuin kirkonkokouksella. Maata omistavat miehet päättivät myös kirkkoneuvoston jäsenten valinnasta.

Vuoden 1869 kirkkolaissa kirkkoneuvoston asema seurakunnan hallintoelimenä täsmentyi ja kuudennusmiehistä luovuttiin. Tuolloin säädettiin myös äänioikeus jokaisen perheen päämiehelle, mutta se sidottiin kirkollisiin maksuihin: äänimäärä oli sitä suurempi, mitä enemmän perhekunta oli maksanut kirkollisveroja. Yksittäisen perheenpään äänimäärä sai kuitenkin olla korkeintaan yhden kuudesosan koko seurakunnan äänimäärästä. Vaalikelpoisen ehdokkaan tuli olla 30 vuotta täyttänyt mies.


Kohti yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta


Varallisuuteen perustuvasta äänioikeudesta luovuttiin seurakunnallisissa vaaleissa vuonna 1913. Tuolloin muutettiin myös äänioikeusperiaatetta kokonaisuudessaan, ja kaikki 24-vuotiaat, myös naiset, saivat äänioikeuden. Lisäksi yli 40-vuotiaat ja naimisissa olevat saivat yhden lisä-äänen, sillä ajateltiin, että heillä oli iän mukanaan tuomaa kypsyyttä ja perheen myötä tullutta vastuuntuntoa yhteisten päätösten tekemiseen. Naiset ovat saaneet asettua vaaleissa ehdokkaiksi vuodesta 1923 lähtien.

Vuonna 1908 suuriin seurakuntiin oli muodostettu kirkkovaltuusto, ja sen alaisuudessa toimiva kirkkohallintokunta, joka huolehti valtuuston päätösten toimeenpanosta ja seurakunnan talousasioista. 1954 kirkkovaltuusto ja kirkkohallintokunta määrättiin pakollisiksi kaikkiin seurakuntiin. Samalla kirkonkokous muutettiin vaalitapahtumaksi, jossa valittiin kirkkovaltuuston ja ‑neuvoston jäsenet. Tuona vuonna otettiin käyttöön myös yhtäläinen äänioikeus ja kaikki 21 vuotta täyttäneet saivat äänioikeuden. Viisi vuotta myöhemmin vaalikelpoisuusikäraja laskettiin 25 vuoteen.

Yhtäläisestä äänioikeudesta huolimatta vaalijärjestelmä poikkesi kuitenkin nykyisestä monin tavoin, ja siinä oli lukuisia epäkohtia. Luottamusmiesten valintaan osallistui vain pieni osa seurakuntalaisista, sillä ehdokkaat asetettiin vasta siinä kirkonkokouksessa, jossa vaali suoritettiin. Näin ollen ehdokkaiden valinta oli sattumanvaraista ja mahdollisti vaalipropagandan tuomisen äänestyspaikalle.

Vanhassa vaalijärjestelmässä luottamusmiehille ei valittu varajäseniä. Vaalit järjestettiin seurakunnissa eri aikoina, ja ne toimitettiin vain yhdessä paikassa, joten niihin osallistuminen oli hankalaa etenkin suurissa seurakunnissa. Vaaleissa äänestettiin vuosittain vain neljäsosa edustajista erovuorossa olevien jäsenten tilalle enemmistöääniperiaatteella. Vaalit oli kuitenkin muutettu salaisiksi 1944.


Kirkon monimutkainen hallintojärjestelmä ja käytäntö, jolla luottamusmiehet valittiin, alkoi saada osakseen kasvavaa arvostelua 1900-luvun puolivälissä. Lopulta kirkolliskokous perusti kirkkolakikomitean pohtimaan seurakunnallisten vaalien uudistamista, ja se valmisteli asiaa vuosia.


Suhteelliseen vaalitapaan 1970

Vuonna 1970 kaikissa Suomen seurakunnissa toteutettiin yhtä aikaa ensimmäiset yleiset ja yhtäläiset seurakuntavaalit, joissa siirryttiin enemmistövaaleista suhteelliseen vaalitapaan. Vaaliperiaatteeksi otettiin valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa noudatettu järjestelmä, jossa kaikki jäsenet ja heidän varajäsenensä valittiin samassa vaalissa nelivuotiskaudeksi kerrallaan.

Ehdokkaiden tuli luonnollisesti olla tiedossa etukäteen, joten niiden nimeäminen annettiin valitsijamiesyhdistysten tehtäväksi. 1971 äänioikeusikärajaa alennettiin koskemaan kaikkia 18 vuotta täyttäneitä ja vaalikelpoisiksi tulivat 20-vuotiaat seurakunnan jäsenet.

Seurakuntavaalien uudistus antoi seurakuntien jäsenille aikaisempaa paremman mahdollisuuden osallistua äänestykseen, ja äänestysprosentti nousikin huomattavasti edellisiin vuosiin nähden. Tosin osallistumisaktiivisuus on pysynyt seurakuntavaaleissa yleisesti ottaen matalana näihin päiviin saakka.

Seurakuntien hallintojärjestelmää uudistettiin nykyisenlaiseksi vuonna 1977. Tuolloin kirkkovaltuusto säilyi päätösvaltaa käyttävänä elimenä, mutta kirkkoneuvosto ja kirkkohallintokunta yhdistettiin kirkkoneuvostoksi, joka valmistelee kirkkovaltuustossa päätettävät asiat ja huolehtii päätösten toteuttamisesta. Samalla täydellisessä yhteistaloudessa oleviin seurakuntiin muodostettiin kullekin seurakunnalle oma seurakuntaneuvosto, ja yhtymän yhteiseksi hallintoelimeksi yhteinen kirkkovaltuusto ja -neuvosto.

Nykyisin seurakuntavaaleissa

  • valitaan kirkkovaltuuston jäsenet taloudellisesti itsenäisiin seurakuntiin
  • äänestetään seurakuntayhtymiin seurakuntaneuvoston sekä yhteisen kirkkovaltuuston jäsenet
  • päätetään luottamushenkilöt nelivuotiskaudeksi
  • ennakkoäänestys tapahtuu 6.–10.11.2018 ennakkoäänestypaikoissa eri puolilla Suomea
  • vaalipäivänä 18.11.2018 äänestetään omassa kotiseurakunnassa klo 11–20.

 

 

Teksti: Kirsi Schali

Lähteet:

Antila, Jaakko Olavi 2014. Kirkon organisaation muotoutuminen. Historiallinen taustaselvitys kirkon organisaatiota käsittelevää komiteaa varten. http://www.aikatehdähyvää.fi/sakasti.nsf/0/EE4CA05F09EA5A22C2257E70003B1F1B/$FILE/JaakkoAntila-Kirkonorganisaationmuotoutuminen.pdf (12.9.2018).

Eskelinen, Tiina 2016. Usko hyvän tekemiseen äänestämällä. Seurakuntavaalien 2014 järjestäminen Lapuan, Joensuun ja Seinäjoen seurakunnissa. Läntisen teologian pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20160948/urn_nbn_fi_uef-20160948.pdf 12.9.2018).

Kortekangas, Paavo & Huotari, Voitto 1974. Seurakunta vaaliuurnilla: tutkimus vuoden 1970 seurakuntavaaleista. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos.

Seurakuntavaalit 2018. https://www.seurakuntavaalit.fi/seurakuntavaalit-2018 (12.9.2018).