Raskausaikana menetettyjen pienokaisten saattaminen ja hautauskäytännöt

 

Menetys 22 tai suuremmilla raskausviikoilla

Vanhemmilla on hautausvelvoite saattaa pienoikainen omaan hautaan.
 
Tämä velvoite määräytyy pienokaisen eliniän mukaan eikä sen perusteella, millä raskausviikolla äiti on tullut sairaalaan.
 
POIKKEUS:
 
 Tätä velvoitetta ei ole, vaikka raskausviikkoja olisi yli 22, jos keskeytys on tehty lääketieteellisin perustein. Näissäkin tilanteissa vanhemmilla on kuitenkin lupa haudata pienokainen toivomallaan tavalla.
 
 

Alle 22-raskausviikolla menetetyt

Vaihtoehto 1
 
Sairaala toimittaa kaikki 12-raskausviikosta alkaen menetetyt pienokaiset erotuksetta yhteistuhkaukseen Intiön krematorioon. Siellä tuhkat haudataan uurnassa uurnalehtoon. Paikalla on muistokivi, josta alla oleva kuva (Nimettöminä alueelle haudatut).
 
 
Perheen pyynnöstä pappi toimittaa
 
 1) saattohartauden potilashuoneessa, jossa myös pieni vainaja voi olla mukana.
 
 2) pienokaisen hautaan siunaamisen Intiön kappelissa ennen yhteistuhkausta.
 
NIMEN KÄYTTÖ
- Pienokaisen voi siunata perheen toivomalla nimellä, vaikka lasta ei olisi kastettu.
- Uurnalehdon muuriin ei voi kuitenkaan saada yhteistuhkatulle nimikylttiä, sillä se edellyttää omaa hautapaikkaa.
 
VALMISTELU JA KUSTANNUKSET
- Hautauslupaa ei tarvita.
- Hakuaika Oulun yliopistollisen sairaalan patologian laitokselta on varmistettava viikon sisällä pienokaisen menetyksestä.
- Haku tapahtuu yleensä perheen omalla / sukulaisten autolla.
- Yhteistuhkauksesta ei tule mitään kustannuksia perheelle.
 
 
Vaihtoehto 2
 
 Vanhemmat haluavat pienokaiselle oman hautapaikan.
 
- Hautausluvan saa äitiä hoitaneen osaston lääkäriltä toimitettavaksi hautausta hoitavaan seurakuntaan.
 
- Pienten hautapaikaksi voidaan lunastaa uurnahautapaikka, joita on kaikkialla Oulun seurakuntayhtymän hautausmailla.
 
Alle 22-raskausviikolla kuolleelle pienokaiselle ei voi toimittaa omaa tuhkausta, eikä häntä voi enää katsoa ruumiinavauksen jälkeen.
 
 
Kysy lisää sairaalapastoreilta.
Vanhempien pyynnöstä voidaan raskausaikana menetettyä pientä muistaa jumalanpalveluksen esirukouksessa ennen tai jälkeen hautauksen sekä pyhäinpäivänä, kun kirkoissa muistetaan vuoden aikana kuolleita seurakuntalaisia.