Raportti selvittelijöiden tutustumismatkasta Espoon ja Tampereen seurakuntayhtymiin 16. - 17.3.2009
Espoon seurakuntayhtymä (Juha Kauppinen ja Pentti Lampinen)
Espoosta neuvotteluun osallistuivat yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Jouni Mykkänen, yhteisen kirkkoneuvoton varapuheenjohtaja Heikki Sorvari, hallintojohtaja Markku Porvari, tuomiorovasti Antti Kujanpää, yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Antti Rusama ja tiedotusjohtaja Simo Repo. Seuraavassa esitetyt arviot ovat, ellei nimenomaan ole muuta todettu, espoolaisten itsensä esittämiä.
Espoon jäsenmäärä on 182.000, työntekijöitä 654. Espoon yhtymässä on sekä suomen- että ruotsinkielisiä seurakuntia. Seurakunnat kuuluvat kahteen hiippakuntaan. Yhtymälle ei ole vaihtoehtoa.
Espoon kaupunki on rakentunut lyhyenä aikana selkeistä aluekeskuksista, joihin jako suomenkielisiin seurakuntiin perustuu.
Yhtymän ja sen seurakuntien toimintaan vaikuttaa keskeisellä tavalla pääkaupunkiseutu sekä yhteistyö Helsingin, Espoon ja Kauniaisten seurakuntayhtymien kanssa.
Yhteisen kirkkovaltuuston ryhmät perustuvat paikallisseurakuntiin.
Kirkkolain reunoja koetellen Espoossa ajatellaan, että seurakuntayhtymä toimii kuten konserni. Yhtymässä luodaan yhteiset suuntaviivat, strategia ja pelisäännöt, joita seurakunnat toteuttavat. Yhteisten linjojen luominen on niin luottamuselimissä kuin johtavien työntekijöiden kesken tapahtunut viime vuosina sopuisasti. Seurakuntayhtymällä ei ole ”alttaria” ts. seurakunnallinen toiminta on muutamia selektiivejä (kuten tiedotus, sairaalasielunhoito ja perheneuvonta) lukuun ottamatta seurakuntien asia.
Sekä yhteisen kirkkovaltuuston että yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajina ovat toimineet samat henkilöt pitkään. Kummallakin on ulkopuolisen tarkkailijan mielestä vahva asema.
Myös hallintojohtaja on vahva. Hallintojohtajan ja kirkkoherrojen asema, valta ja vastuu ovat tasapainossa.
Seurakuntayhtymässä ja paikallisseurakunnissa on luotu keskeisistä toiminnoista prosessikuvauksia.
Seurakunnat ovat niin suuria kokonaisuuksia, että tarvittava kaikinpuolinen joustavuus voidaan saavuttaa seurakuntien sisällä. Joustotarvetta kuten työntekijöiden liikkumista seurakuntien välillä ei ole ilmennyt.
Seurakunnallisesta toiminnasta nuorten aikuisten parissa ja maahan muut-tajien parissa tehtävä työ toteutetaan koko kaupungin alueella. Kumpikin työ on suuri haaste samoin kuin jäsenyyskysymys.
Vuosittain toteutettava ”tulevaisuuskoulu” on keskeisellä sijalla työtä ja yh-teistoimintaa kehitettäessä.
Tarvetta rakenteiden tarkasteluun tai kehittämiseen ei ole.
Espoolaiset olivat hyvin tyytyväisiä seurakuntayhtymänsä ja seurakuntiensa toimintaa. Tivaamisen jälkeen he löysivät ainoaksi heikkoudeksi inno-vaatiokyvyn vähäisyyden.
Tampereen seurakuntayhtymä (Juha Kauppinen ja Pentti Lampinen)
Tampereelta neuvotteluun osallistuivat yhteisen kirkkovaltuuston puheen-johtaja Matti Sääksi, yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Anne Karhola, hallintojohtaja Matti Ilveskoski, kirkkoherrojen kokouksen puheen-johtaja Jussi Mäkinen, yhteisen seurakuntatyön johtaja Timo Takala ja yh-teisen nuorisotyön johtaja Kari Lähdesmäki. Seuraavassa esitetyt arviot ovat tamperelaisten tekemiä, ellei nimenomaan ole muuta todettu.
Tampereen jäsenmäärä on 155.000, työntekijöitä 590. Tampereen seura-kuntayhtymään kuuluu kymmenen suomenkielistä ja ruotsinkielinen seurakunta. Yhtymä toimii kahden hiippakunnan kanssa. Seurakunnat ovat hyvin eri kokoisia (pienin alle 1 000 henkeä ja suurin liki 35 000).
Seurakunnallisesta toiminnasta suuri osa toteutetaan yhteisistä työmuodoista käsin (koko lapsityö, nuorisotyö, nuorten aikuisten toiminta ja iso osa diakoniatyöstä tiedotuksen, sairaalasielunhoidon ja perheneuvonnan lisäksi).
Seurakuntayhtymän rakennetta pidetään raskaana, moniportaisena ja liian monia rajoja sisältävänä.
Seurakuntayhtymässä on ollut parin vuoden ajan strategiatyö käynnissä. Toiminnallinen strategia tulee päätettäväksi toukokuussa ja hallintomalli syksyllä.
Nyt on pohdinnassa neljä eri hallintomallia, mukaan lukien seurakuntien määrän karsiminen seurakuntayhtymässä ja yhden seurakunnan malli. Kutakin käsittelee työryhmä, joka pohtii, miten toiminnalliset tavoitteet saavutetaan eri hallintomalleissa.
Tampereen työkulttuuri on ollut hyvin työntekijäpainotteinen. Edessä on työntekijämäärän vähentäminen, joka voi tapahtua eläköitymisten yhteydessä. Vuoteen 2015 mennessä 150 työntekijää reilusta 600:sta jää eläkkeelle.
Seurakuntien kesken on toimintalinjauksista yhdessä sopiminen vaikeaa.
Työntekijöiden joustavaan liikkumiseen eri yksikköjen välillä on tarve. Asian hoitamiseksi on ajateltu useamman yksikön pooleja. Käytännön toteutukset eivät ole onnistuneet.
Yhtymämalli ei edellytä seurakuntia toimimaan yhteisen strategian mu-aan. On mietitty voisiko peruskirjaan sisällyttää velvoitteen yhteiseen suunnitteluun ja sen mukaisiin yhteisiin toimintatapoihin.
Pohdittu, millainen rakenne turvaisi yhtenäisen seurakuntatoiminnan laadun.
Johtamisjärjestelmän toimivuutta ja johtajuuden vahvistamista pidetään avainkysymyksenä. Keskijohdon koulutukseen ja tehtäväkuvien selkeyttä-miseen on paneuduttu. Rakennekysymystä keskeisempänä pidetään joh-tamiskysymystä.
Nyt eri yksikköjen välinen yhteistyö ontuu. Resurssien tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta jaosta on kiistaa. Kehittämistarpeena on kaikkinainen rajojen ylittäminen.
Tamperelaisen rakenteen vahvuutena nähdään suuri innovaatiokyky. Asiantuntemuksen keskittäminen on luonut mahdollisuuden uusille hankkeille. Raskaalla rakenteella on saavutettu valtakunnallisestikin merkittäviä tuloksia (esimerkiksi Mummon kammari, Suurella sydämellä, ruokapankki, ruoka-Nysse, rippikoulutyö, Kolmen kopla, Tuomas-messu, Musta lammas, Lasten katedraali, lasten musiikkikasvatus, opastetut hautausmaakierrokset)