Loppuraportti - Pentti Lampinen ja Juha Kauppinen
I Tehtäväksi anto
Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto on 11.12.2008 päättänyt käynnistää seurakunta-, hallinto- ja toimintarakenneselvityksen. Selvityksen tavoitteena on selvittää millaisella rakenteella Oulussa voidaan parhaiten tukea seurakuntalaisten uskoa ja elämää kristittynä. Myös mahdollisten kuntaliitosten vaikutukset on otettava huomioon. Yhteinen kirkkoneuvosto velvoitettiin toimeenpanemaan selvitystyö.
Päätöksen johdanto-osassa todetaan, että kirkkohallituksen asettama seurakuntarakennetyöryhmä (mietintö Sarja C 2007:9) on pitänyt tarpeellisena, että seurakunnissa pohditaan olemassa olevien hallinto- ja toimintarakenteiden tarkoituksenmukaisuutta, tehokkuutta ja taloudellisuutta. Seurakunnissa tarvitaan uusia dynaamisia toimintarakenteita, jotka tukevat hengellistä elämää ja tavoittavat seurakuntalaisen luontevissa elämänyhteyksissä.
Yhteinen kirkkoneuvosto nimesi 13.01.2009 selvityshankkeen ohjausryhmän ja kutsui selvittelijöiksi teologian tohtori Juha Kauppisen ja maakuntaneuvos Pentti Lampisen.
Selvitystyön tulee olla valmis 31.03.2009.
Työ käynnistyi siten, että tutustuttiin asiaa käsittelevään valtakunnalliseen materiaaliin sekä useisiin suurten kaupunkien seurakuntayhtymien ja yhden seurakunnan toimintoihin. Lisäksi kuultiin laajasti Oulun seurakuntayhtymän luottamushenkilöitä ja työntekijöitä. Myös Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmea ja Oulun kaupungin kanssa liitoneuvotteluja käyvien kuntien seurakuntien edustajia on kuultu. Oulun kaupungin asukkaiden mielipiteitä selvitystyöhön liittyvistä asioista selvitettiin Taloustutkimus Oy:n tekemällä yhteisökuvatutkimuksella.
Kaiken edellä mainitun kuulemisen johtopäätös on, että myös Oulun seurakuntayhtymässä on tarvetta pohtia omien rakenteidensa tarkoituksenmukaisuutta ja tehokkuutta.
Yksi merkittävä haaste seurakunnille on kirkon jäsenmäärän arvioitu pieneneminen. Kirkon tutkimuskeskus on arvioinut, että vuoteen 2020 mennessä kirkon jäsenmäärä voi pahimmassa tapauksessa laskea 50-60 prosentin välille. Todellisuudessa seurakuntien verotulojen menetys tällöin on vielä suurempi kuin kirkosta eroavien määrä, koska kirkosta eroavat ovat pääsääntöisesti hyvin koulutettuja työssä olevia henkilöitä. Oman ongelman seurakuntien talouteen aiheuttaa juuri nyt vallitseva maailmanlaajuinen talouslama, joka tulee lähivuosina julkisella puolella vielä syvenemään. Laman seurauksista julkinen sektori ml. seurakunnat tulee kärsimään hyvin kauan.
Millaisella hallinnollisella rakenteella Oulun seurakunnat pystyvät parhaiten vastaamaan tähän ja muihin kirkkoa ja seurakuntia kohtaaviin haasteisiin?
Oulun seurakuntayhtymän talous on tähän asti ollut vahva. Lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna täällä ei jouduta mihinkään paniikkiratkaisuihin. Uudistamalla ajoissa omia rakenteitaan ja toimintatapoja uudet haasteet voidaan kohdata hallitusti ja näin turvata häiriötön seurakunnallinen toiminta myös tulevaisuudessa.
Suomen ev.lut. kirkossa on käynnistymässä mittavia valtakunnallisia hankkeita, jotka koskevat väestörekisteriä, taloushallintoa ja tietohallintopalveluja. Oulu tulee niissä olemaan keskeinen Pohjois-Suomen toimija. Nämä hankkeet tulevat muuttamaan Oulun seurakuntayhtymän/ tai seurakunnan asemaa suhteessa moniin ympäristön seurakuntiin. Nämä valtakunnalliset hankkeet ovat sen luontoisia, että niillä ei ole suoranaista vaikutusta esillä olevaan kysymykseen Oulun seurakunta-, hallinto- ja toimintarakenteesta.
Seurakuntien muista nykyisistä tukipalveluista kiinteistötoimi ja hautaustoimi sekä taloushallinto, siltä osin kuin valtakunnalliset hankkeet eivät sitä kosketa, tullevat pysymään hyvin samankaltaisina riippumatta seurakunta-, hallinto- ja toimintarakenteesta. Henkilöstöhallinnon ja tiedotuksen toimintaan rakenneratkaisuilla on iso merkitys.
II Arviointiperusteet
Selvitystyön yhteydessä hahmoteltiin kahta erilaista seurakuntien hallinto- ja toimintarakennetta. Toinen on ”jalostunut” seurakuntayhtymä, jonka hallinnossa ja toiminnassa on pyritty korjaamaan esille nousseita ongelmia. Toinen hahmotelma on yksi seurakunta, joka perustettaisiin Oulun nykyisten neljän seurakunnan tilalle tai syntyisi seurakuntaliitosten seurauksena.
Kummankin hahmotelman alkuvalmistelussa oli mukana luottamushenkilöistä ja työntekijöistä koostuva työryhmä. Kutsu työryhmään esitettiin kaikille Oulun seurakuntien luottamushenkilöille ja työntekijöille. Seurakuntayhtymän työstämistä tehneen työryhmän vetäjänä oli Pentti Lampinen. Juha Kauppinen oli mukana yhden seurakunnan työryhmässä. Ohjausryhmä on jatkanut kummankin hahmotelman työstämistä. Jatkokäsittelyyn menevät mallit jalostuneesta seurakuntayhtymästä ja Oulun yhdestä seurakunnasta ovat ohjausryhmän käsittelemiä ja hyväksymiä.
Kun valintaa kahden esillä olevan mallin välillä tehdään, tulee selvittelijöiden käsityksen mukaan tarkastella asiaa riittävän monesta näkökulmasta. Tähän tarkasteluun antaa hyvän rungon koko Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa koskevan seurakuntarakennetyöryhmän mietinnön sisältö, johon yhtymäjohtaja Ilpo Kähkönen pääosin perustaa esittelynsä Oulun seurakuntien yhteisen kirkkoneuvoston päättäessä seurakunta-, hallinto- ja toimintarakenneselvityksen käynnistämisestä. Tältä pohjalta nousee esiin kuusi valintakriteeriä. Niiden lisäksi on syytä tarkastella vielä kahta muuta näkökulmaa.
1. Suomalaisen elämäntavan ja yhteiskunnan muutosten seurauksena seurakuntien on entistä vaikeampaa pitää huolta kaikista jäsenistään ja ylläpitää yhdenmukaisuutta niin, että kirkon jäsenyys koettaisiin mielekkäänä. Miten kummassakin mallissa vahvistetaan kirkon jäsenyyttä?
2. Seurakunnan elämässä sen toiminta on keskeisessä asemassa. Se on tärkeää jäsenistölle vaikka toimintaan ei erityisen aktiivisesti itse osallistuttaisikaan. Miten kummassakin mallissa voidaan turvata monipuolinen seurakuntatyö tasapuolisesti kaikille seurakuntalaisille?
3. Seurakuntien taloudellinen vakaus näyttää joutuvan tulevaisuudessa uhatuksi sekä julkisyhteisöjen yleisten talousongelmien että kirkon jäsenkehityksen seurauksena. Miten kummassakin mallissa voidaan kohdata mahdollisesti muuttuva taloudellinen tilanne?
4. Seurakuntien hallinnon monimutkaisuuteen ja raskauteen sinänsä on kiinnitetty huomiota. Kritiikki on koskenut erityisesti seurakuntayhtymien hallintoa. Miten kummassakin mallissa hallinnon keveys ja selkeys voitaisiin toteuttaa niin, että hallinto toteutuisi tarkoituksenmukaisella tavalla?
5. Hallinnon ongelmien lisäksi on seurakuntaelämää tarkasteltaessa toistuvasti, eri puolilla Suomea, tuotu esiin johtajuuden ongelmat. Johtajuus on nähty heikkona ja usein epäselvänä. Miten kummassakin mallissa organisaation eri tasoilla toimii tehokas johtaminen?
6. Seurakuntien tärkein voimavara ja suurin menoerä on sen henkilöstö. Tämän resurssin paras mahdollinen käyttö kaikkien seurakuntalaisten palvelemiseksi myös alati muuttuvassa tulevaisuudessa on erityisen tärkeää. Miten kummassakin mallissa voidaan huolehtia työvoimaresurssien mielekkäästä käytöstä?
7. Rakenneselvitystä koskeneessa valtuustoaloitteessa todettiin, että selvittelyssä on huomioitava myös mahdollisten kuntaliitosten vaikutukset. Miten kummassakin mallissa voidaan ottaa vastaan kuntaliitosten seurauksena uusia seurakuntalaisia?
8. Muutos on aina uhka ja mahdollisuus. Muutos vaatii paljon voimavaroja ja siksi muutosten on oltava riittävän merkittäviä ja niiden vaikutusten riittävän edullisia, jotta niiden läpiviemiseen kannattaa uhrata voimavaroja. Miten mahdollinen muutos tästä näkökulmasta on kummassakin mallissa?
III Seurakuntayhtymämallin ja yhden seurakunnan mallin arviointia
Seuraavassa arvioidaan seurakuntayhtymämallia ja yhden seurakunnan mallia edellä esitettyjen tavoitteiden toteutumisen näkökulmasta
1. Seurakuntalaisten jäsenyyden vahvistaminen
Seurakuntayhtymämalli
Yhtymämallin mukaan toimintarakenteen on palveltava seurakuntalähtöisesti perustehtävän toteuttamista parhaalla mahdollisella tavalla ja noustava toimintaympäristön tarpeista alue- ja seurakuntatasolla sekä seurakuntien ja seurakuntayhtymän yhteistoiminnan tasolla. Toiminnan eri tasojen merkitys vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Aluetaso on tärkeä lapsiperheille ja vanhuksille. Seurakuntien yhteistoiminnan taso on tärkeä esimerkiksi nuorten aikuisten toiminnassa.
Seurakunnan koon osalta voidaan kysyä onko esim. 30.000 – 40.000 asukkaan seurakunta liian suuri, jotta siihen voisi samaistua.
Yhtymän osalta on koettu jonkinlaiseksi ongelmaksi asuinpaikan muutos seurakunnasta toiseen, koska silloin vaihtuvat tutut vanhat työntekijät uuden seurakunnan työntekijöihin.
Yhden seurakunnan malli
Yhdessä seurakunnassa jäsenyys säilyy asuinpaikan muuttumisesta huolimatta. Tämä on tärkeää luottamushenkilöille, jotka eivät menetä seurakunnan vaihtuessa tehtäväänsä. Erityisesti nuorille aikuisille jäsenyyden mieltäminen Oulun yhteen yhteiseen seurakuntaan näyttää olevan tärkeää.
Yhdessä seurakunnassa voidaan jäsenyyttä tukea sekä alueellisen että henkisen läheisyyden avulla. Kuten edellä todettiin, maantieteellinen läheisyys on tärkeää lapsille, lapsiperheille ja vanhuksille. Yhdeksän lähikirkkoa antaa tähän mahdollisuuden. Nuorten aikuisten, maahanmuuttajien ja muiden seurakuntalaisten, jotka alueellisen läheisyyden sijaan etsivät paikkaansa seurakunnassa henkisen läheisyyden avulla, on helpompi toimia, kun seurakuntarajat eivät ole esteinä.
Tulevaisuuden kirkossa oman kokoavan toiminnan rinnalla yhteiskunnassa tapahtuva vaikuttaminen mm. tiedotusvälineissä, työpaikoilla, harrastusryhmissä ja verkkokirkossa toteutuvat tavalla, jossa nykyisen kaltaisilla neljällä seurakunnalla ei ole merkitystä.
2. Monipuolisen seurakuntatyön turvaaminen
Seurakuntayhtymämalli
Seurakuntayhtymässä kukin seurakunta huolehtii omalla alueellaan monipuolisen seurakuntatyön turvaamisesta ja pitää tätä varten oman alueensa puolta. Toiminnassa pyritään ylläpitämään alueellista identiteettiä. Seurakuntien keskinäisen yhteistyön toimivuus edellyttää useiden tiimien olemassa oloa, mikä sinänsä lisää työtä. Erityisosaamisen hyödyntäminen edellyttää vapaaehtoista sopimista. Erityistehtäviä varten yhteisen seurakuntatyön palveluksessa on mm. sairaan sielunhoitoa ja perheneuvontaa varten erityisosaajia.
Monia seurakuntalaisten tarvitsemia käytännön palveluja varten perustetaan keskikaupungille toimipiste Oulun kaupungin antaman Oulu 10 –mallin mukaisesti. Palvelupisteessä on pidennetyt aukioloajat ja mm. papin päivystys.
Yhden seurakunnan malli
Yhdeksän lähikirkon toiminnassa toteutuvat seurakunnan keskeiset työmuodot. Lähikirkkojen toiminnan monipuolisuus profiloituu ja painottuu alueen asukkaiden mukaan. Tutut ja siten turvallisiksi koetut toimintatavat löytyvät kaikista lähikirkoista. Lähikirkot voivat lisäksi erikoistua tiettyihin seurakuntatyön muotoihin, jotka tällöin palvelevat laajempaa osaa seurakuntaa. Osin näin voidaan toimia myös yhtymämallissa.
Elämäntapojen muuttumisen seurauksena entistä useammat työmuodot tulevat koko kaupungissa yhteisiksi. Tällaisen työn tarpeet ja alueelliset painotukset muuttuvat yhä nopeammin. Näiden toimintojen ohjaaminen yhden seurakunnan johdon alaisuudessa on yhtymän toimintaa joustavampaa.
Sairaan sielunhoito, perheneuvonta ja muut vastaavat toiminnan erityispalvelut toteutuvat yhdessä seurakunnassa hyvin samalla tavoin kuin yhtymässäkin.
Lähikirkkojen monien tehtävien hoitamisessa on avuksi se, että koko kaupungissa voidaan yhteisesti tehdä valmisteluja, vapaaehtoisten rekrytointia, koulutusta ja ohjausta sekä liittää alueelliseen työhön yhteisiä tapahtumia.
Toiminnan tasalaatuisuuteen ja sen vaatimien työvoimaresurssien tasapuoliseen käyttöön voidaan yhden johdon alaisuudessa pyrkiä hyvällä tavalla.
Myös yhden seurakunnan mallissa olisi kaikkia seurakuntalaisia palveleva keskustan toimipiste.
3. Talouden vakaus
Seurakuntayhtymämalli
Taloudellinen lamatilanne sekä seurakuntien jäsenmäärän väheneminen tulevat pienentämään seurakuntien tuloja joidenkin arvioiden mukaan jopa tuntuvasti. Työvoima- ja kiinteistökustannukset muodostavat suurimman kuluerän seurakuntien menoista. Työntekijähaastatteluissa sekä suoritetussa nelikenttäanalyysissä arvioitiin, että seurakuntayhtymässä on vaikeampi sopeutua niukkeneviin resursseihin kuin yhdessä seurakunnassa. Nähtävästi näiden kahden mallin rakenteelliset erot sekä päätöksenteon erilaisuus ovat olleet perusteena em. näkemykselle.
Yhtymämallissa todetaan, että niukkenevaan taloustilanteeseen varaudutaan ja käytetään hyväksi luonnollisen poistuman antamat mahdollisuudet virkojen ja toimien vähentämiseksi.
Niissä tapauksissa, joissa esimerkiksi nykyisen neljän viran (yksi virka/seurakunta) hoitaminen voidaan järjestää siten, että samat tehtävät hoitaakin kaksi tai kolme henkilöä tarvitaan erittäin hyvää yhteistyötä seurakuntien ja kirkkoherrojen välillä.
Sama koskee sellaisia tapauksia, joissa luonnollinen poistuma voisi vääristää jonkin seurakunnan tasapainoista virkarakennetta.
Sopeutuminen niukkeneviin resursseihin on mahdollista myös seurakuntayhtymässä. Hyvä yhteistyö keskeisten viranhaltijoiden välillä helpottaa tavoitteen saavuttamista. Myös yhteisen kirkkoneuvoston rooli keskeisenä päätöksentekijänä tulee korostumaan.
Yhden seurakunnan malli
Seurakuntayhtymää pidetään yleisesti toimintamallina, jossa kasvavia talousresursseja on hyvä jakaa. Siinä käytetyt toimintamekanismit eivät sinällään toimi vähenevien resurssien jakamisessa. Kun yhdessä seurakunnassa on yksi johto, sen on helpompi ryhtyä tarvittaessa karsimaan menoja.
Suuren yksikön etuna on, että edellä yhtymän osiossa kuvatuissa tilanteissa voidaan työvoimaresursseja tasata useamman lähikirkon alueelle. Myöskään luonnollinen poistuma ei yhdessä seurakunnassa vääristä tasapainoista virkarakennetta yhtä helposti kuin monien seurakuntien yhtymässä.
Talouden seuranta voidaan toteuttaa ehdotetun kaltaisessa yhdessä seurakunnassa toimintamuotojen osalta tiliöimällä ja lähikirkkojen osalta tunnisteiden avulla.
Yhteen seurakuntaan siirtyminen tarkoittaisi sitä, että seurakuntayhtymän ja seurakuntien varallisuus, työntekijät ja kiinteistöt siirtyisivät sellaisinaan uudelle seurakunnalle. Yhden seurakunnan toiminta ei taloudellisesti liene sen halvempaa kuin yhtymän ja sen seurakuntien. Hallintorakenteen yksinkertaistamisen tuomat säästöt eivät kokonaisuudessa liene erityisen suuret.
Talouden vakauden näkökulmasta (ainoa) merkittävä ero seurakuntayhtymään johtuu yhden johdon mahdollisuudesta ohjata taloutta toisin kuin, mihin viiden itsellisen toimijan johto neuvottelemalla pääsee.
4. Hallinnon tarkoituksenmukaisuus
Seurakuntayhtymämalli
Työntekijähaastatteluissa on toivottu hallinnon yksinkertaistamista ja keventämistä sekä moniportaisuuden välttämistä. Myös Huotarin komitean mietinnössä seurakuntayhtymien hallintoa pidetään raskaana ja monimutkaisena. Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi on samoilla linjoilla. Hänen mielestä nykyiselle seurakuntayhtymälle tunnusomaista on jähmeys ja yhteistoiminnan vaikeus. Yhtymärakenteesta johtuvat henkilöintressit vaikeuttavat käytännön toimintaa.
Yhtymärakenne on yksittäisen seurakunnan hallintorakennetta monimutkaisempi ja moniportaisempi vääjäämättä siksi, että yhtymärakenteen avulla tulee sekä taata yhtymän seurakuntien itsenäisyys että mahdollistaa yhteinen toiminta. Hallintorakennetta voidaan keventää seurakuntayhtymän perussääntöä muuttamalla, mikä tarkoittaa seurakuntien itsenäisen toimivallan rajaamista.
Yhden seurakunnan malli
Ehdotetussa yhden seurakunnan mallissa kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston asema korostuu yhtymärakenteeseen kuuluvien seurakuntaneuvostojen tehtävien siirtyessä pääosin niille. Jottei kirkkoneuvoston työmäärä ja vastuut kasva kohtuuttoman suuriksi, johtokunnille delegoidaan merkittäviä talouteen ja henkilöstöön liittyviä tehtäviä.
Yhden seurakunnan taloudellis-hallinnollinen rakenne on linjakas ja siksi selkeä. Se on myös yksinkertaisempi ja portaattomampi kuin seurakuntayhtymän hallintorakenne. Hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä siihen, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä niitä, joita se koskee. Kaikkea tarpeetonta asioiden kierrätystä tulee välttää.
Ehdotetussa hallintomallissa lähikirkkojen luottamushenkilötoiminta esitetään organisoitavaksi neuvottelukuntiin, joilla ei ole lainkaan hallinnollis-taloudellisia tehtäviä. Niiden toimivalta syntyy yhdessä toimimisesta. Esityksen taustalla on mm Jyväskylästä saadut kokemukset alueellisen hallinnon raskaudesta. Lienee syytä vielä miettiä, voidaanko ehdotetun Oulun mallin mukaan toimiessa riittävästi kuulla lähikirkkojen luottamushenkilöiden ääntä.
5. Tehokas johtaminen
Seurakuntayhtymämalli
Yhtymän työntekijöiden yksi toive on ollut johtamisjärjestelmän selkeyttäminen. Huotarin komitea puolestaan toteaa, että seurakuntayhtymän hallintoa ja johtamista on toteutettu tavalla, josta on tullut raskauden ja monimutkaisuuden tuntu. Myös johtamisjärjestelmiä pidetään epäselvinä. Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajalle kaivataan vahvempaa asemaa seurakuntayhtymän alaisessa hengellisessä työssä. Seurakuntayhtymien kehittämisessä tulee pyrkiä kohti yksilinjaisuutta, jossa yksi henkilö on sekä toiminnan että hallinnon johtaja. Piispa Samuel Salmi katsoo, että yhtymälainsäädäntö luo suuria vaikeuksia yhteistoiminnalle, kun ei ole selvää johtojärjestelmää.
Yhtymämallissa on lähdetty ratkaisemaan em. ongelmia, mutta vain osittain. Yksilinjaiseen johtamiseen pyritään sillä, että yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan roolia vahvistetaan suhteessa kirkkoherrojen kokoukseen ja hallintojohtoon. Pitkäjänteisyyteen ja koko kaupungin hengellisen elämän johtajuuden vahvistamiseen tähdätään sillä, että puheenjohtajana olisi ensisijaisesti tuomiorovasti.
Kirkkoherrojen kokous on keskeisin hengellisiä asioita käsittelevä elin, vaikka sillä ei ole virallista asemaa. Jotta yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan asemaa vahvistettaisiin hengellisissä asioissa, tulisi hänen olla myös kirkkoherrojen kokouksen puheenjohtaja. Tämä sinänsä on pieni asia, mutta kuitenkin oikeansuuntainen johtamisjärjestelmän selkeyttämisessä.
Yhtymämallissa todetaan, että johtamista voi sopimuspohjaisesti delegoida eteenpäin. Edelleen todetaan, että toimeenpanoprosessien seurantaa tulee vahvistaa. Kirkkoherrojen kokoukselle ja johtoryhmälle tulee laatia kirjalliset säännöt, jotka sitouttavat toimimaan yhdenmukaisesti. Kaiken kaikkiaan em. ja myös muiden elinten valmistelun ja päätösten läpinäkyvyyttä tulee parantaa.
Yhtymämallissa käsitellään myös lähiesimiesjärjestelmää, jonka merkitys korostuu suurissa yksiköissä. Vastaavasti ylimpien esimiesten työssä korostuu johtamisen johtaminen. Yhtymässä yhteinen johtaminen tapahtuu yhteisten sopimusten kautta, mikä vaatii aikaa ja työtä.
Yhden seurakunnan malli
Yhden seurakunnan mallissa kirkkoherran asema kaiken hengellisen työn johtajana on yksiselitteisen selkeä. Kirkon lainsäädännössä seurakunnan toimintaa johtavan kirkkoherran suhde taloutta ja hallintoa johtavaan viranhaltijaan on siten rinnasteinen, että hänen johtajaroolinsa toteutuu kirkkoneuvoston puheenjohtajana. Toiminnan ja hallinnon yhteisen johtamisen kehittämiselle luo pohjaa kummankin viran pysyvyys.
Yhden seurakunnan toiminnan johtaminen edellyttää, että kirkkoherran johtamistehtäviä delegoidaan ”työalajohtajalle” ja ”lähikirkkojohtajalle”. Viiden hengen johtoryhmä on riittävän kokoinen voidakseen toimia joustavasti. Kuten yhtymässäkin johtamisen johtaminen korostuu johtavien esimiesten työssä.
Lähiesimiesjärjestelmä rakennetaan tiimeittäin tarpeiden mukaan. Tiimien rakentamisessa pyritään moniammatillisuuteen. Seurakunnan eri toimialueilla tiimimuodostus vaihtelee.
Yhden seurakunnan johtamisjärjestelmä eroaa seurakuntayhtymästä ratkaisevalla tavalla siinä, että johtosuhteet ovat rakenteellisia eikä päätöksenteko perustu löyhiin sopimuksiin.
6. Työvoimaresurssien mielekäs käyttö
Seurakuntayhtymämalli
Seurakuntien tärkein voimavara on sen henkilöstö. Tämän resurssin käyttö parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien seurakuntalaisten palvelemiseksi myös niukemman talouden aikana on erityisen tärkeää. Työvoiman liikkuvuus tulee tästä eteenpäin ainakin jonkin verran lisääntymään. Miten työntekijät voivat erikoistua? Miten luonnollisen poistuman antamaa mahdollisuutta käytetään hyväksi, jos on tarve vähentää työntekijöiden määrää, ilman työvoimarakenteen vinoutumista jossakin seurakunnassa?
Yhtymämallissa on pyritty luomaan periaatteet työntekijöiden liikkumiselle yhtymän sisällä. Sen mukaan kaikki virat perustetaan seurakuntayhtymään kirkkolain rajoitukset huomioiden. Yhteinen kirkkoneuvosto valvoo työntekijöiden sijoittumista yhtymässä ja päättää yli talousarviovuoden mittaisista siirtämisistä kuultuaan johtavia viranhaltijoita. Yhteinen kirkkoneuvosto toimii myös päätöksentekijänä virkojen ja toimien avoimeksi julistamisen osalta huomioiden asian käsittelyn johtoryhmässä. Määräaikaiset siirrot tehdään johtoryhmän päätöksellä talousarviovuoden sisällä.
Edellä kuvattu menetelmä edellyttää hyvää yhteistyötä kaikilta mukana olevilta osapuolilta.
Myös työntekijöiden erikoistuminen, esimerkiksi musiikissa, edellyttää toimiakseen erittäin hyvää yhteistyötä seurakuntien välillä.
Yhden seurakunnan malli
Yhden seurakunnan mallissa kaikki työntekijät ovat yhtenäisen johdon alaisuudessa. Virat perustaa ja lakkauttaa kirkkovaltuusto. Ehdotuksen mukaan virkojen täytöstä, ja tarvittaessa niiden siirrosta, vastaavat johtokunnat kirkkoneuvoston antaman ohjeistuksen ja delegoinnin mukaisesti.
Pääosa toiminnallisen puolen työntekijöistä sijoitetaan lähikirkkoon, missä he ensisijaisesti tekevät työtään. Tarvittaessa voidaan työnjohdollisesti kaikille työntekijöille osoittaa tehtäviä myös oman sijoituspaikan ulkopuolella.
Selektiiveissä ja tukipalveluissa työskentelevät sijoitetaan, lähinnä entiseen, tehtävään. Hekin työskentelevät yhden johdon alaisuudessa.
Kooltaan suurena yksi seurakunta suo mahdollisuuden työntekijöille erikoistumiseen sekä lahjojensa ja erityisosaamisensa käyttöön koko kaupungin alueella.
7. Mahdollisten kuntaliitosten vaikutukset
Seurakuntayhtymämalli
Yhtymämallissa todetaan, että jos liittyvässä seurakunnassa on riittävästi jäseniä (noin 15.000), niin se pääsääntöisesti liittyy omana seurakuntana yhtymään. Seurakuntarajoja voidaan tarkistaa liittymistilanteessa, jolloin rajat eivät välttämättä noudata aiempaa kuntarajaa.
Tavoitteena on, että seurakunnat eivät olisi kovin erikokoisia. Pienempien seurakuntien liittyessä Ouluun voidaan useat pienet seurakunnat yhdistää yhdeksi seurakunnaksi.
Rajoja tarkistetaan olemassa olevien seurakuntien kanssa.
Toiminta integroidaan yhtymän seurakuntien toimintamalliin. Yhtymämalli antaa toimivan mallin uusien seurakuntien mukaantulolle.
Uusien seurakuntien liittyminen yhtymään merkitsee lisähaastetta moniportaiselle yhtymärakenteelle ja entistä useampien tasavahvojen johtajien muodostamalle johtamisjärjestelmälle.
Yhden seurakunnan malli
Kaavailtu Oulun yksi seurakunta ei ole niin suuri, etteikö se voisi ottaa vastaan uusia seurakuntalaisia kuntaliitosten yhteydessä. Yhden seurakunnan toiminta- ja hallintorakenne on tehty ajatellen myös mahdollisia kuntaliitoksia.
Asujaimistoltaan, seurakuntarakenteeltaan ja toiminnaltaan kaupunkimaiset seurakunnat olisi luontevaa liittää Oulun yhteen seurakuntaan lähikirkkoina.
Maantieteellisesti etäällä olevat, maaseutumaiset, pienet seurakunnat voisivat liittyä halutessaan myös kappeliseurakuntina. Kappeliseurakunta on tällaisessa tilanteessa luonteva vaihtoehto ja se vaikuttanee henkisesti helpommalta vaihtoehdolta kuin lähikirkko. Lähikirkon ja kappeliseurakunnan asema voidaan ohjesäännön avulla tehdä hyvin samankaltaiseksi.
Liittyvien seurakuntien henkilöstö, toimitilat ja toiminta integroidaan vähitellen Oulun yhdessä seurakunnassa toteutettavaan toimintatapaan. Tarvittavat valinnat ja ratkaisut tehdään liitosneuvotteluissa.
8. Muutoksen toteuttaminen
Seurakuntayhtymämalli
Muutokset yhtymämallissa eivät ole kovin suuria nykyiseen käytäntöön verrattuna. Kenenkään työpaikka ei ole uhattuna. Valtakunnalliset uudistukset voidaan toteuttaa suunnitellulla tavalla. Myös yhtymän sisällä valmistelun alla oleva toiminnallinen strategia voidaan toteuttaa. Vanhat toimintatavat tulisi käydä läpi ja käynnistää yhtymämallissa esitetyt muutokset ja jatkovalmistelussa nousee varmasti myös uusia asioita, joissa menettelytapoja tulisi tarkistaa. On hyvä tuulettaa aika ajoin vuosia ja vuosikymmeniä vanhoja toimintatapoja.
Yhden seurakunnan malli
Muutos neljän seurakunnan yhtymästä yhteen seurakuntaan on hallinnollisesti ja johtamisjärjestelmän kannalta suuri. Seurakuntalaisten näkökulmasta muutokset ovat vähäisempiä, mutta silti erittäin merkittäviä. Seurakuntalaiset tarvitsevat uudesta toimintamallista tietoa ja rohkaisua.
Myöskään yhden seurakunnan mallissa kenenkään työpaikka ei ole uhattuna.
Seurakunnan toiminnan työntekijöiden sijoittelu, tehtäväkuvien läpikäynti ja tiimien muodostaminen ovat vaativa ja suuritöinen tehtävä.
Uusi hallintorakenne vaatii valmisteluja ja säännösten tarkistamista.
Työntekijät pitivät heille suunnatussa kyselyssä epätodennäköisenä, että yhtymän kehittäminen johtaisi riittävän suuriin muutoksiin. Yhteen seurakuntaan siirtyminen pakottaa tarkastelemaan toimintatapoja ja tarvittaessa muuttamaan luutuneita asetelmia. Piispa Samuel Salmi näkee muutoksen yhteen seurakuntaan uskon hypyksi, joka tulee nykyisiä ja tulevia sukupolvia varten tehdä.
Yhden seurakunnan malliin siirtyminen edellyttää määräaikaisen muutosjohtajan nimeämistä. Hänen tehtäviinsä tulisi kuulua mm. muutokseen liittyviä valmistelutöitä, johdon tukemista ja vastuu muutoksen edellyttämästä koulutuksesta.
IV Valtakunnallisia muutossuuntia
Vuosien 2000 - 2009 aikana Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on toteutettu monia seurakuntarakenteiden muutoksia. Näistä useat ovat koskeneet seurakuntayhtymiä. Muutoksien pääsuunta on ollut toisaalta kohti yhä suurempia yksiköitä ja toisaalta pois seurakuntayhtymistä itsenäisiin seurakuntiin. Muutokset eivät kuitenkaan kaikki ole olleet samansuuntaisia. Kolmella paikkakunnalla seurakuntarakennetta on muuteltu niin, että seurakuntayhtymiä on kuluneen kymmenen vuoden aikana sekä purettu että perustettu. Näiden paikkakuntien lisäksi seitsemäntoista seurakuntayhtymää on kokonaan purettu ja niiden sijaan on perustettu yksi seurakunta. Kolme rakennemuutosta on toteutettu perustamalla aiemmin itsenäisistä seurakunnista seurakuntayhtymä.
Kirkon tutkimuskeskuksessa on tehty seurakuntien rakennemuutoksista tutkimus, jossa muun muassa on selvitetty seurakuntaliitosten perusteluja. (Seurakuntarakenne murroksessa. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 92)
Tutkimuksen mukaan seurakuntayhtymien seurakunnissa luottamushenkilöt ja kirkkoherrat painottivat talousasioiden lisäksi muiden resurssien yhteiskäyttöä. Kyselyn tulokset osoittivat, että seurakuntayhtymän seurakunnissa on yhdistymistä vahvimmin perusteltu kolmella tavalla. Vastaajista hieman yli kolme neljäsosaa piti työvoiman käytön lisäämistä yli seurakuntarajojen joko erittäin tai melko tärkeänä perusteluna. Kaksi kolmasosaa vastaajista piti seurakuntayhtymän hallinnon keventämistä erittäin tai melko tärkeänä perusteluna seurakuntien yhdistymiselle. Kolmanneksi tärkein perustelu oli, että seurakuntayhtymän seurakuntien välille haluttiin lisää yhteistyötä. Tätä perustelua piti erittäin tai melko tärkeänä lähes 60 prosenttia vastaajista.
V Selvittelijöiden näkemys valittavasta mallista suoritetun valintakriteerien arvioinnin pohjalta
Edellä asetetuista kuudesta varsinaisesta valintakriteeristä voidaan ensiksikin todeta, että kahden ensimmäisen eli seurakuntalaisten jäsenyyden vahvistamisen ja monipuolisen seurakuntatyön turvaamisen osalta erot malleja toisiinsa verrattaessa ovat suhteellisen pienet. Jäsenyyden osalta lienee lisäksi niin, että irtautumista harkitsevat ihmiset mieltävät tilanteensa kirkosta eroamiseksi eikä niinkään seurakunnan jäsenyydestä eroamiseksi. Kahta mallia tarkasteltaessa merkittävin ero nousee kaupunkilaisen elämäntavan muutoksesta, jossa asuinpaikkaan sitoutumisen merkitys koko ajan vähenee. Yksi seurakunta kykenee vastaamaan tähän haasteeseen paremmin kuin pelkkää alueellisuutta korostava yhtymärakenne.
Talouden vakauden osalta voidaan arvioida, että niukkenevan talouden aikana yhtymässä on sen hallinnollisen rakenteen vuoksi vaikeampi tehdä supistavia päätöksiä kuin yhdessä seurakunnassa. Myös työvoimaa, joka on seurakuntien talouden osalta keskeinen tekijä, voidaan helpommin tasata yhdessä seurakunnassa. Yksi johto pystyy helpommin ohjaamaan taloutta kuin usean itsellisen toimijan johtamisjärjestelmä.
Hallinnon tarkoituksenmukaisuudesta voidaan sanoa, että yhtymän kehittämisessä ei ole esitetty riittäviä ratkaisumalleja niihin ongelmakohtiin, mihin mm. loppuraportissa mainitut tahot ovat kiinnittäneet huomiota. Yhden seurakunnan mallissa taloudellis-hallinnollinen rakenne on selkeä ja yksinkertainen sekä portaattomampi kuin seurakuntayhtymän hallintorakenne. Yhden seurakunnan mallissa kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston asema korostuu. Yhden seurakunnan kirkkoneuvoston toiminnassa esittelijöiden asema eriytyy puheenjohtajasta toisin kuin yhtymäseurakuntien seurakuntaneuvostoissa.
Tehokkaan johtamisen osalta yhtymämalliin on esitetty pieniä muutoksia, jotka eivät käsityksemme mukaan kuitenkaan mene riittävän pitkälle. Viranhaltijapohjaisten elinten päätöksenteon avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen on sinällään hyvää. Yhdessä seurakunnassa kirkkoherran asema hengellisen työn johtajana on selkeä. Myös hallinnossa kirkkoherran johtajarooli kirkkoneuvoston puheenjohtajana toteutuu selkeämmin kuin yhtymämallissa. Riittävän pitkälle menevällä tehtävien delegoinnilla turvataan toiminnan tarkoituksenmukainen toteutuminen ja virkamiesjohdon kohtuullinen työmäärä.
Työvoimaresurssien mielekästä käyttöä on yhtymämallissa pyritty turvaamaan mm. luomalla nykyistä selkeämmät periaatteet työntekijöiden liikkuvuudelle. Koska yhtymässä on useita työnantajatahoja, se edellyttää hyvää yhteistyötä kaikilta mukana olevilta osapuolilta. Työvoimaresurssien käytöstä muilta osin voidaan todeta, että esimerkiksi työntekijöiden erikoistuminen pienemmissä yksiköissä on mahdollinen, mutta vaikeammin toteutettavissa kuin yhdessä yksikössä. Kooltaan suurena yksi seurakunta antaa mahdollisuuden työntekijöille erikoistumiseen ja erityisosaamisensa käyttöön koko kaupungin alueella. Yhdessä seurakunnassa kaikki työntekijät ovat yhden johdon alaisuudessa. Jos tulevaisuudessa on tarvetta virkojen siirrolle, ne voidaan toteuttaa helpommin kuin yhtymässä.
Mahdollisten kuntaliitosten osalta yhtymämallissa on luotu selkeät periaatteet uusien seurakuntien liittymiselle. Mitä useampia itsenäisiä toimijoita yhtymään tulee, sitä enemmän joudutaan tekemään työtä yhteisten sopimusten aikaan saamiseksi ja noudattamiseksi. Osa Ouluun mahdollisesti liittyvistä seurakunnista haluaa seurakuntayhtymän jatkavan ja itselleen oikeuden liittyä yhtymään seurakuntana. Osa on esittänyt toiveen liittyä kappeliseurakuntana, mikä on tarkoituksenmukaista vain yhden seurakunnan mallissa. Yhden seurakunnan malliin on rakennettu mahdollisuus kuntaliitoksen seurauksena liittyville seurakunnille saada joko lähikirkon tai kappeliseurakunnan asema. Näin ollen kumpikin malli antaa mahdollisuuden uusien seurakuntien mukaantulolle.
Muutoksen toteuttaminen yhtymämallissa on suhteellisen helppo, koska muutokset nykykäytäntöön ovat melko pieniä. Jos ratkaisuna on yhtymän kehittäminen, vanhat toimintatavat tulisi kuitenkin käydä kaikki läpi ja toteuttaa esitetyt muutokset, joita mahdollisessa jatkovalmistelussa varmasti tulee lisää. Yhden seurakunnan mallissa muutos on merkittävä sekä hallinnollisesti että johtamisjärjestelmän osalta. Se vaatii paljon monenlaista valmistelua sekä säännösten uusimista. Kaikkia toimintatapoja joudutaan arvioimaan uudelta pohjalta. Toisaalta pitää perustellusti kysyä, tarvitseeko kirkko ja Oulun seurakunnat aika ajoin toiminnan täydellistä pöyhimistä oman päätehtävänsä suorittamisessa. Mahdollista uudistusta kuvaa hyvin piispa Samuel Salmen ilmaus uskon hypystä.
Kun edellä olemme tarkastelleet asetettuja arviointiperusteita, toteamme, että kuudesta varsinaisesta valintakriteeristä kahdessa ensimmäisessä valittavalla mallilla ei ole oleellista eroa. Neljän muun valintakriteerin mukaan yhden seurakunnan malli antaisi paremmat toiminnalliset ja taloudelliset puitteet turvattaessa oululaisille hengelliset palvelut.
Mahdollisten kuntaliitosten mukanaan tuomat uudet seurakunnat pystytään ottamaan vastaan molemmissa malleissa. Muutoksen toteuttaminen on luonnollisesti paljon työläämpi ja aikaa vaativa yhden seurakunnan mallissa.
Raportissa esiin tuotujen näkökohtien perusteella selvittelijöiden yhteinen näkemys on, että yhden seurakunnan mallilla Oulussa pystytään parhaiten toimimaan siten, että seurakuntalaisten usko ja elämä kristittyinä vahvistuu.
Oulussa 28.10.2009
Pentti Lampinen Juha Kauppinen
maakuntaneuvos teologian tohtori