Raportti ohjausryhmälle arvalla valittujen työntekijöiden kuulemisesta

(Pentti Lampinen ja Juha Kauppinen, 23.4.09)

Selvittelijät Pentti Lampinen ja Juha Kauppinen kuulivat Oulun seurakunta-, hallinto- ja toimintarakenneselvityksen yhteydessä kuutta eri ammattikuntaa edustavaa paikallistason työntekijää. Heidät oli valittu arvalla kunkin ammattikunnan edustajiksi. Kaksi valituista työskentelee Tuiran, kaksi Karjasillan ja yksi Oulujoen seurakunnassa sekä yksi yhteisessä seurakuntatyössä. Kuullut työntekijät olivat kanttori Tommi Hekkala, kappalainen Päivi Jussila, seurakuntapastori Erja Järvi, diakoniatyöntekijä Anne-Mari Kyllönen, nuorisotyöntekijä Katja Ylitalo ja lapsityönohjaaja Saara Hietava. Useimmat em. työntekijöistä olivat ennen kuulemistilaisuutta keskustelleet aihealueista lähimpien työtovereittensa kanssa.

Keskustelut nauhoitettiin, jotta selvittelijät saattoivat sisällön analyysin keinoin tehdä niistä mahdollisimman luotettavan yhteenvedon. Tämän yhteenvedon valmistuttua nauhoitukset on hävitetty.  Seuraavassa on nostettu esiin jatkotyöskentelyn kannalta keskeiset näkökohdat.

Neljän seurakunnan edut ja haitat

Kaupungin jakaminen neljään itsenäiseen seurakuntaan antaa kirkolle kasvot. Tosin nykyisiä seurakuntiakin pidettiin tuttuuden hyödyntämisen näkökulmasta liian suurina. Karjasillan seurakunnan aluetyömalliin todettiin parantavan tutuksi tulemisen mahdollisuutta. Riittävän pieni toiminta-alue tuo seurakunnan lähelle niitä (erityisesti vanhuksia ja lapsiperheitä), joiden elämänpiiri muutenkin on alueellisesti suuntautunut. Seurakuntalaisten todettiin kuitenkin yhä useammin tekevän valintojaan muiden kuin alueellisen läheisyyden periaatteen avulla.

Seurakunnat, joilla on itsenäinen toimintamahdollisuus työntekijöineen ja budjetteineen, voivat korostaa omaleimaisuuttaan. Haastateltavien mielestä kaikilla Oulun seurakunnilla on omaleimaisia piirteitä. Niiden yksilöiminen oli kuitenkin vaikeaa. Selvittelijöille jäi kuva, että omaleimaisuus on ennen muuta seurakunnan toimintarakenteen ja työntekijöiden piirre eikä niinkään seurakuntalaisten tai heidän parissaan tehtävän työn. Seurakunnan itsellisyyteen sisältyy halu huolehtia ja puolustaa nimenomaan oman seurakunnan etuja. Se estää yhteisvastuullisuuden toteutumista. Tästä esimerkkinä olivat Oulujoen lapsityön talousvaikeudet.

Kun omaleimaisuus korostuu seurakunnan toimintarakenteissa, sen nähtiin tuovan seurakuntien väliseen yhteistyöhön ongelmia. Useimmat haastateltavat olivatkin sitä mieltä, että koko Oulun alueelle tulisi saada samanlainen toimintarakenne. Nykyinen toimintarakenteiden erilaisuus johtaa myös seurakuntalaisten epätasa-arvoiseen kohteluun, joka tulee näkyväksi muuton yhteydessä. Uudella asuinalueella ei kenties olekaan sellaista toimintaa, esimerkiksi iltapäiväkerhoa, johon seurakunnan jäsenet ovat tottuneet.

Jako neljään seurakuntaan edistää yhteistyön toteutumista. Yhteistyö toteutuu ensisijaisesti kunkin seurakunnan työmuotojen sisällä. Toissijaisesti yhteistyötä tapahtui seurakunnan eri työmuotojen ja ammattikuntien kesken. Seurakuntien välinen yhteistyö toteutuu haastateltavien mielestä työalojen sisällä. Erityisen paljon sitä todettiin olevan nuorten aikuisten toiminnassa, diakoniassa ja nuorisotyössä.

Seurakuntajakoon kriittisesti suhtautuneet totesivat, että nykyisistä seurakunnista vain tuomiokirkkoseurakunnalla on selkeä keskus. Muut seurakunnat käsittävät useita kaupunginosia ja niiden rajat eivät ole kaupunkirakenteessa luonnollisia. Seurakunnilla ei ole omaa alueellista identiteettiään. Lisäksi seurakunnat ovat niin suuria, että niissä ei koko työntekijäjoukko kykene kokemaan yhteisöllisyyttä, seurakuntalaisista puhumattakaan. Yhteisöllisyyden tulee siksi nykyisessäkin rakenteessa muodostua paikallisseurakuntaa pienemmässä kokonaisuudessa.

Johtamisjärjestelmä

Lähes kaikkien haastateltujen mielestä työajasta menee liian suuri osa hallinnollisiin ja muihin organisatoorisiin tehtäviin. Samalla kun pari- ja tiimityöskentelyn etuja korostettiin, todettiin niiden vaativan paljon työaikaa. Usean toive oli vapautua moninaisista hallinnollisista ja työkokouksista seurakuntalaisten pariin. Yhteiseen neuvotteluun todettiin nykyisin päätyvän monia sellaisiakin asioita, joita yksittäisen työntekijän tulisi itsenäisesti hoitaa. Erilaisten kokoontumisten määrästä antaa kuvan kuulemisessa esiin tuotu arvio, että useamman tunnin mittaisista kokouksista pitäisi sopia vähintään puoli vuotta etukäteen, jotta päällekkäisyyksiltä vältyttäisiin.

Hallinto- ja johtamisjärjestelmän koettiin olevan liian monitasoinen ja raskas. Seurakunnissa työskentelevien mielestä raskaus koskee erityisesti yhtymän hallintoa. Sen koettiin olevan myös liian paljon varoja vaativan.

Paikallista luottamushenkilöhallintoa kaikki haastateltavat pitivät tärkeänä. Riippumatta rakenneratkaisusta alueellisella tasolla tulee kuulua päätöksenteossa seurakuntalaisten ääni. Haastateltavat toivoivat kuitenkin pohdittavan tarkkaan, minkälaisissa tehtävissä luottamushenkilöhallintoa tarvitaan. Seurakunnissa on paljon työtä, johon luottamushenkilöhallinnon liittäminen on ongelmallista.

Seurakuntayhtymä vai yksi seurakunta 

Haastateltujen kanta rakenneratkaisun perusvaihtoehtoihin oli hyvin erilainen. Kaksi halusi ehdottomasti pitää kiinni nykyisestä rakenteesta, kaksi näki paremmaksi muodostaa Ouluun yhden seurakunnan ja kaksi näki molemmissa vaihtoehdoissa hyviä ja huonoja puolia.

Seurakuntayhtymää kannattavat työntekijät korostivat, että yhtymä on vakiintunut toimintamalli. Yhden seurakunnan malli on uusi ja sen muodostaminen sekä sisäänajo vievät paljon aikaa. Lisäksi uuteen rakenneratkaisuun liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Toimintamallia vaihdettaessa mahdollisesti menetetään enemmän kuin saavutetaan. Menetyksiksi koettiin alueellisen läheisyyden ja itsenäisyyden sekä yhteistyön mahdollisuuksien häviäminen tai pieneneminen. Kirkkoherran antaman lähijohdon tukikin saattaisi kadota. Nykyisen järjestelmän ongelmat voidaan ratkaista yhtymää kehittämällä.

Yhden seurakunnan mallia kannattaneet korostivat suuren kaupungin yhteisöllisyyden luonteen muutosta. Yhteisöllisyys rakentuu joko koko kaupungin sisällä tai paljon nykyisiä seurakuntia pienemmillä alueilla. Yhden seurakunnan mallin uskottiin kasvattavan myös yhteisvastuullisuutta, kun paikallisseurakunnat eivät kirkkoherrojensa johdolla enää puolusta vain omaa reviiriään. Yhden seurakunnan mallin todettiin antavan yksittäisille työntekijöille mahdollisuuden käyttää lahjojaan nykyistä laajemmin. Se suo mahdollisuuden syvälliseen erikoistumiseen. Moninainen toiminnallinen erilaistuminen, esimerkiksi jumalanpalveluselämässä, tulisi mahdolliseksi.

Tärkeänä pidettiin myös Oulun tuomiokirkon aseman vahvistumista. Tämä nykyisinkin Oulun symbolina toimiva rakennus tulisi kaikkien seurakuntalaisten kotikirkoksi.       

Muutoksella ei saa olla kiire

Monet haastatelluista korostivat, että muutoksella ei saa olla liian kiire. Heistä monilla asianosaisilla on kysymyksiä, joihin tulee vastata. Ennen päätöksen tekoa pitää sekä selvittää perusteellisesti nykytilanne että luoda vaihtoehdoista mahdollisimman kattavat mallit.

Pentti Lampinen
Juha Kauppinen
selvittelijät