Oulun seurakuntien yhteisökuvatutkimus ja seurakuntarakenne
Dosentti Juha Kauppinen
Oulun seurakunnissa selvitellään seurakunta-, hallinto- ja toimintarakennetta. Päävaihtoehtoina ovat nykyisen seurakuntayhtymän kehittäminen ja yhden seurakunnan muodostaminen Ouluun. Selvityksen tavoitteena on luoda Ouluun sellainen seurakuntarakenne, joka luo edellytykset parhaalla mahdollisella tavalla tukea seurakuntalaisen uskoa ja elämää kristittynä. Tästä näkökulmasta käsin tehtiin seurakuntien yhteisökuvatutkimukseen muutama kysymys. Yhteisökuvatutkimuksen toteutti huhtikuun alussa Taloustutkimus Oy.
Tutkimuksessa haastateltiin 500 satunnaisesti valittua oululaista. Seurakunnan jäsenistä kolme neljäsosaa tiesi oman kotiseurakuntansa nimen. Erityisesti nuorten ja keskustassa asuvien oli vaikea nimetä seurakuntaa, johon he kuuluivat. Osa vastaajista sanoi kuuluvansa Oulun seurakuntaan, osa johonkin nykyisen seurakunnan alueeseen kuten Maikkulan tai Myllyojan seurakuntaan. Reilu kymmenesosa ei joko lainkaan tiennyt mihin seurakuntaan hän kuuluu tai arveli edelleen kuuluvansa sinne, mistä on Ouluun muuttanut. Tutkimustulokset tukevat yleisemminkin isoissa kaupungeissa tunnettua arkikokemusta.
Oululaisten osallistumista seurakunnan toimintaa tutkittiin myös seurakunta- ja toimintarakenteen näkökulmasta. Kahden edellisen kuukauden aikana oli seurakunnan tilaisuuksiin osallistunut joka neljäs vastaaja. Lähes puolet olivat osallistuneet vuoden kuluessa kahdesti. Luvut ovat huomattavan korkeita. Useimmiten oli osallistuttu johonkin kirkolliseen toimitukseen kuten kasteeseen, hautaukseen tai häihin (48%). Joka kuudes (15%) oli osallistunut viimeksi jouluajan tilaisuuteen ja joka seitsemäs jumalanpalvelukseen (13%), joka kymmenes (10%) johonkin säännöllisesti kokoontuvaan ryhmään ja joka kahdeskymmenes (5%) konserttiin.
Oulujoen seurakuntalaisia lukuun ottamatta pääosa osallistumisesta suuntautui oman kotiseurakunnan ulkopuolelle. Oman seurakunnan kirkoissa ja seurakuntakodeissa järjestetyt tilaisuudet muodostivat viidesosan tuiralaisten sekä neljäsosan Tuomiokirkkoseurakunnan ja Karjasillan seurakunnan jäsenten kirkollisesta osallistumisesta. Lähes yhtä laajaa oli osallistuminen toisten Oulun seurakuntien tiloissa järjestettyihin tapahtumiin. Oulujoen seurakunnassa osallistuttiin ennen muuta oman seurakunnan tilaisuuksiin. Merkille pantavaa oli, että kirkkomatka suuntautui Oulun ulkopuolelle yhtä usein kuin omaan kotiseurakuntaan. Monet näistä matkoista lienee koskenut sukulaisten ja ystävien luona tehtyjä kirkollisia toimituksia.
Kirkon toiminnan kannalta Oulu muodostaa yhden kokonaisuuden, jossa seurakuntarajoilla on kovin vähän merkitystä. Oulun tuomiokirkolla näyttää olevan aivan erityinen asema kaikkien oululaisten seurakunnallisessa elämässä.
Kun haastateltavilta kysyttiin, miten monta seurakuntaa Oulussa olisi hyvä olla, vajaa puolet (47%) valitsi nykyisen neljä. Lähes yhtä monelle (43%) seurakuntien lukumäärä on samantekevä tai he eivät osanneet ottaa asiaan kantaa. Pieni vähemmistö toivoisi Oulussa olevan enemmän kuin nykyiset neljä (4%) tai vähemmän kuin neljä (5%). Aktiivisimmat seurakuntalaiset toivoivat seurakuntien lukumäärään muutosta.
Tarkastellessaan tutkimuksen tuloksia dosentti Juha Kauppinen arvioi, että seurakuntalaisille rakenteelliset kysymykset eivät ole ensisijaisia. He odottavat saavansa hengellistä hoitoa ja tukea elämäänsä sekä kirkolliset palvelut niitä tarvitessaan. Oululaiset ovat muissa Suomen suurissa kaupungeissa asuviin verrattuna sitoutuneita kirkkoon ja osallistuvat seurakuntien toimintaan aktiivisesti. Koko Oulu näyttää muodostavan seurakuntalaisten näkökulmasta yhtenäisen alueen, jonka sisällä myös kirkon tapahtumissa liikutaan. Tämä tukee yhden seurakunnan toimintamallia. Nykykäytännön jatkamista puoltaa osaltaan se, että lähes puolet vastaajista pitää neljän seurakunnan olemassaoloa hyvänä.