Koskelan seurakuntakodin historiaa

Koskelan seurakuntakoti on kaunis, valkoinen puutalo Koskelan kaupunginosassa. Sen tarkkaa rakennusajankohtaa ei tiedetä, mutta luultavasti se on peräisin 1800-luvun jälkipuoliskolta. Taloa ei ole ehkä rakennettu kerralla nykyiseen kokoonsa, vaan siihen on tehty aikojen saatossa laajennuksia lisähuoneiden muodossa.  Fregatti Toivon komentaja, liikemies Henrik Wilhelm Snellman omisti Koskelan tilan vuosina 1881–1894 ja talo on todennäköisesti hänen rakennuttamansa. Snellmanit, jotka omistivat muitakin taloja Oulussa, eivät luultavasti pitäneet Koskelaa varsinaisena asuntonaan.

Herras Koskelankin nimellä tunnettu talo siirtyi Pekka Mannisen omistukseen 1900-luvun alussa. Manniset vaihtovat nimensä Koskelaksi kotitalonsa mukaan. Talon omistus pysyi Koskelan suvun hallussa puoli vuosisataa, kunnes Oulun tuomiokirkkoseurakunta osti talon vuonna 1949. Oulun kaupungin raja oli edellisellä vuosikymmenellä siirtynyt, jolloin Koskelan ja Pyykösjärven aluuesta tuli osa kaupunkia. Seurakunta oli jo jonkin aikaa etsinyt keskusta toiminnalleen kaupungin pohjoispuolella, ja Koskelan seurakuntakoti ryhtyi palvelemaan tätä tarkoitusta.

Koskelan seurakuntakoti toimi 1970-luvulle asti monien seurakunnan työntekijöiden kotina, minkä ansiosta talon toimintaa eivät aikatalut rajoittaneet. Pappi oli läheisessä yhteydessä seurakuntalaisiinsa, koska hän asui heidän keskellään Koskelassa.

Seurakuntatoiminta pyörähti käyntiin jo seurakuntakodin perustamisvuonna. Nuorisotoiminta oli näkyvä osa uuden seurakuntakodin elämää alkuvuosista alkaen: siellä alettiin pitää poika- ja tyttökerhoja, ja talon mailla järjestettiin liikuntamahdollisuuksia hiihtokilpailujen ja pallopelien muodossa. Monipuoliseen seurakuntaelämään Koskelassa kuuluivat myös esimerkiksi seurat ja pyhäkoulu, kasteet ja vihkimiset. Hieman myöhemmin rippikouluista tuli osa Koskelan toimintaa. Päiväkerhot ja diakoniapiirit pyörähtivät käyntiin 1960-luvun lopulla.

Kun työntekijät lakkasivat asumasta Koskelan seurakuntakodissa, sen luonne muuttui. Uusina toimintamuotoina 1970–1980-luvuilla mukaan tulivat esimerkiksi partiotoiminta, perhejumalanpalvelukset ja kesäiset pihaseurat. Samaan aikaan diakoniapiirien toiminta vanhusten kerhoineen vilkastui, mutta vanhan ajan säännölliset sunnuntain seurat loppuivat vähitellen. Käyttömahdollisuudet vähenivät talon rappeutuessa, joten talon remontointi tuli ajankohtaiseksi. Seurakuntakodin saneeraus valmistui vuonna 1995.

Nykyisin Koskelan seurakuntakodissa järjestetään lasten kerhoja, nuorten iltoja, työttömien ja eläkeläisten juttutupia ja perhekerhoja. Lasten ja nuorten kerhotilat sijaitsevat talon yläkerrassa, joka oli vielä ennen saneerausta kylmänä varastotilana. Alakerrasa on juhlien järjestämiseen sopivat tilat, joihin kuuluu yksi iso ja kaksi pienempää huonetta. Seurakuntakodin alakerta tarjoaa puitteet noin 50 henkilön tilaisuuksille. Siellä pidetään esimerkiksi kaste- ja muistotilaisuuksia, syntymäpäiviä ja ylioppilasjuhlia. Myös hääjuhlien järjestämiseen tämä kaunis seurakuntakoti sopii hyvin.

Toinen pienistä huoneista remontoitiin pienen tulipalon jälkeen vuonna 2006 rakennuksen perinteistä porvarillista tyyliä noudattaen. Huoneessa on sinisävyiset tapetit ja kustavilainen sisustus. Lisää arvokkuutta tähän koristeelliseen huoneeseen tuovat katon kaksi kristallikruunua. Muissa huoneissa on käytössä valkoinen puukalustus. Kotoisaa tunnelmaa luo tuvan valkoiseksi maalattu leivinuuni, joka ei ole enää käytössä. Ikkunoita koristavat Pekka Jauhiaisen vuonna 1995 tekemät lasityöt.  Talon pihapiiriin kuuluu vanha punainen puurakennus, jossa on ollut aiemmin talli ja sauna. Nykyisin piharakennuksen yksi huone on partiotoiminnan käytössä ja loput varastona.

(Teksti: Essi Saloranta)