Ylikiimingin seurakunnan historiaa

Ylikiimingin seutu liittyi kappelina Kiimingin kirkkoherrakuntaan vuonna 1858. Ennen sitä Ylikiiminki oli ollut osa Iin pitäjää ja kappelia. Seurakunta itsenäistyi vuonna 1909. Vuoden 2007 alussa Ylikiimingin seurakunta yhdistyi Oulujoen seurakuntaan.

Ylikiiminkiin rakennettiin saarnahuone vuonna 1691. Se oli paikallisiin olosuhteisiin verrattuna varsin kookas hirsistä salvottu rakennus, joka sijaitsi Ylikiimingin nykyisen kirkon itäpuolella. Vuonna 1754 rakennettu saarnatuvan kellotapulin alaosa (viereinen kuva) on säilynyt nykpäiviin, ja se sijaitsee Ylikiimingin kirkkotarhan kupeessa. Kellotapulin rakensi Heikki Väänänen.

Ylikiiminkiläisten sielunpaimenena ei ollut aluksi omaa pappia. Vuonna 1732 ylikiiminkiläiset anoivat keskuuteensa omaa kappalaista, ja sellainen saatiinkin. Ensimmäinen pappi oli Daniel Keckman.

Uuden kirkon yli 200-vuotinen taival kohti nykyaikaista seurakuntaelämää

Kirkkoherra Erik Siniuksen aloitteesta aloitettiin uuden kirkon rakennushanke 1780-luvulla, koska saarnahuone oli mennyt huonoon kuntoon. Saarnahuone purettiin, ja uusi kirkko valmistui vuonna 1786. Kirkon rakennusmestarina ja suunnittelijana toimi Jacob Rijif. Kirkon sisäseinät, holvit ja kiinteä sisustus maalattiin vasta 1840-luvulla. Kirkkoa on sen historian aikana korjattu useaan kertaan. Vasemmanpuoleisessa kuvassa ovat kirkon ensimmäiset, vuonna 1884 valmistuneet urut, joita säilytetään nykyään Ylikiimingin Taideriihessä.

1900-luvun alussa juuri itsenäistyneessä Ylikiimingin seurakunnassa pidettiin jumalanpalveluksia varsin epäsäännöllisesti. Sodan aikana seurakunnassa toimi jo sairaanhoitaja ja diakonissa, mikä oli köyhän ja pettuleipään turvautuvan väestön keskuudessa hyvinkin tarpeellista. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkoi hengellisen elämän elpyminen ja jumalanpalveluksia alettiin pitää säännöllisesti. Pappi ja diakonissa yrittivät parhaansa mukaan palvella myös syrjäisimpien seutujen seurakuntalaisia.

Ylikiimingin seurakunnan toiminta alkoi muotoutua nykaikaiseen muotoonsa toisen maailmansodan jälkeen. Nuorisotyötä, lähetystyötä ja kirkkomusiikkitoimintaa alettiin edistää. Vuonna 1975 - vilkkaan rakennustoiminnan aikana - valmistui seurakuntatalo. Kirkon 200-vuotisjuhlia vietettiin vuonna 1986.