Matteuspassio soi pitkäperjantaina Oulun tuomiokirkossa ja Virtuaalikirkossa

Pitkäperjantaina 2.4. kello 18 Oulun tuomiokirkossa soi Matteuspassio, jota pidetään protestanttisen kirkkomusiikin loisteliaimpana aarteena. Teoksen ytimenä on Jeesuksen kärsimyskertomus evankelista Matteuksen kertomana. Esityksen käsiohjelma maksaa 20 euroa. Eläkeläisille, opiskelijoille ja varusmiehille sen hinta on 15 euroa. Käsiohjelman ostaneilla on etuoikeus istumapaikoille. Mukaan pääsee myös internetin välityksellä osoitteessa www.virtuaalikirkko.fi.  Lisäksi Matteuspassio esitetään Limingan kirkossa keskiviikkona 31.3. kello 18.

Evankelista Matteuksen vaativan osan esittää tenori Niall Chorell. Jeesuksen osan laulaa Jorma Hynninen. Muiksi solisteiksi on valittu sopraano Henna-Mari Sivula Oulusta, altto Essi Luttinen Helsingistä, basso Jari Parviainen Muuramesta sekä Ari Rautakoski Iistä.

Teoksen kokonaisilmeestä rakentaa merkittävän osan 70-henkinen kuoro, jonka ytimen muodostavat Oulun tuomiokirkon Katedraalikuoro, Sofia Magdalena –yhtye sekä Oulun Kamarikuoro ja Pohjankartanon tyttökuoro. Säestävä orkesteri on Oulunsalo Ensembe –yhtye, jonka konserttimestarina toimii Sinikka Alaleppilampi. Orkesterissa on soittajia Suomen lisäksi myös Japanista, Saksasta, Virosta, Venäjältä ja Unkarista. Teoksen johtaa Raimo Paaso.

Vuonna 1729 sävelletty Matteuspassio on toiminut lukuisien myöhempien passiosävellysten innoittajana. Bachin musiikillinen kieli on tässä teoksessa monipuolinen. Evankeliumikertomuksen ympärille kietoutuu monenlaista ainesta, kuten koraaleita, aarioita ja duettoja. Tunnelma vaihtelee kiihkeästä draamasta hengelliseen runouteen. Jeesuksen osan säestyksessä käytetään yksinomaan jousiyhtyettä pyhyyttä symboloimassa.

Lisätietoja antaa:
Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Raimo Paaso p. 040 838 6807,

Tiedotusvälineiden edustajat voivat osallistua ma 29.3. klo 19 – 20 harjoituksiin tuomiokirkossa.

Matteuspassio

Passio tarkoittaa kärsimystä ja nimi Matteus viittaa siihen, että teoksen ytimenä on Jeesuksen kärsimyskertomus kyseisen evankelistan kertomana. Vuonna 1729 sävellettyä Matteuspassiota pidetään protestanttisen kirkkomusiikin loisteliaimpana aarteena ja se on toiminut lukuisien myöhempien passiosävellysten innoittajana.

Matteuspassiota esittämään tarvitaan neljästä kahdeksaan solistia, kaksi continuoryhmää sekä kaksi osittain kahdeksanäänistä kuoroa ja vielä kolmas ns. sopraanokuoro kaksoisorkesterin säestämänä. Orkestereihin yleensä kuuluvat vasket ja rummut puuttuvat orkesterista, koska on kyse surumusiikista. ”Basso continuo, kenraalibasso, oli barokin aikana vallinnut säestyskäytäntö. Sen mukaan jokin moniääninen soitin (cembalo, urut, luuttu) täydensi sävelkudosta improvisoiden nuottiin kirjoitetun bassoäänen ja siihen liitettyjen numeromerkintöjen perusteella”, todetaan Sakari Hildénin musiikkitiedon materiaalissa (kunta.riihimaki.fi/rmo/mt/mtp/p2bar.html).

Teoksen historiasta ja sisällöstä

Passioiden esitysperinne juontaa aikaan ennen reformaatiota. Kärsimyshistorian lukeminen oli jo 400-luvulla osa pitkäperjantain kulkua. 1400-luvulta lähtien kärsimyshistorian lukuperinteeseen liitettiin gregoriaanista laulua ja polyfoniaa. 1500-luvulta on peräisin draamallinen passio. Vähitellen otettiin mukaan soittimia ja evankeliumitekstiä tulkitsemaan vapaista runoista koostuvia sepitteitä ja virsisäkeistöjä. Tämän passiotyypin Bach vei huippuunsa ainutlaatuisissa sävellyksissään. Esikuvina hänelle olivat Schützin ja Sellen passiot. Bachin aikaan kaikki kuorot olivat poikakuoroja, koska naiset eivät saaneet esiintyä kirkossa.

Monet merkittävät luterilaiset säveltäjät pyrkivät 1500- ja 1600-luvuilla tulkitsemaan jumalanpalveluksissa luettavia Raamatun lukukappeleita musiikilla. Myös syvästi uskonnollinen, puhdasoppista luterilaisuutta kannattava Bach sävelsi kantaatteja joka sunnuntaita varten välittääkseen pyhäpäivän sanoman musiikin kielellä. Tästä on kysymys myös hänen suurteoksissaan Johannes- ja Matteuspassioissa. Vaikka 1700-luvun alussa oli tapana muuttaa mm. evankeliumitekstit runomuotoon, Bach itse käytti lyhentämätöntä ja muokkaamatonta Raamatun tekstiä. Hän myös painotti kuorokoraalin merkitystä eikä osoittanut muita yhden henkilön rooleja kuin Jeesus. Bach karttoi teatterimaisuutta teoksissaan. Matteuspassion kiehtovuus ei perustukaan mahtipontisuuteen vaan ilmaisun vivahteikkuuteen.

Matteuspassiossa Matteuksen evankeliumin 26. ja 27. luku ovat teoksen punainen lanka. Evankelista laulaa Raamatun tekstiä suoraan niin kuin se on kirjoitettu. Raamatun lukemiseen osallistuvat toisinaan muutkin, esimerkiksi Pilatus laulaa omat repliikkinsä ja kuoro esittää kansan reaktioita vaatimalla Barabbasta vapautettavaksi.

Evankeliumitekstiä täydentää Raamatun tekstiä pohdiskeleva ja selittävä runoteksti. Sen on laatinut leipzigiläinen postivirkailija Picander. Hänen tekstinsä kuvastavat aikansa retoriikkaa tunteellisine huudahduksineen ja dramaattisine vastakohtaisuuksineen. Mietiskelyä kuvailevien aarioiden lisäksi passiossa on virsiä, jotka moni kuulija tunnistaa virsikirjastamme tutuiksi. Bachin sävellystyön ansiosta kuulija voi kuvitella itsensä keskelle Golgatan tapahtumia. Näin kuulija saa kenties pienen aavistuksen Jeesuksen kärsimyksistä ja hänen seuraajiensa epätoivosta. Hän saa myös seurata ehtoollisen asettamista ja uskon suuruutta.

Teoksen symboleista

Musiikin kieli oli barokin aikaan symbolista. Bach harrasti teoksissaan siihen aikaan suosittua lukusymboliikkaa, jota suorastaan vilisee Matteuspassiossakin. Esimerkiksi kun Jeesus kertoo opetuslapsilleen, että hänet kavalletaan, kysyvät opetuslapset 11 kertaa ”Herr, bin ich’s?” eli Herra, olenko se minä. Kahdennentoista opetuslapsen eli Juudaan kysymystä ei esitetä. Yhdentoista hopearahan yhteydessä tulee yksitoista kertaa sama sävelkuvio. Tekstissä viitataan myös ”suuren syntiseen”, jonka nuotit lukusymboliikan mukaan muodostavat kirjaimet J S BACH.

Bachin sävelkieli on usein hyvin havainnollista, ja sävelkuvia käytetään runsaasti. Esimerkiksi unta kuvataan pitkillä sävelillä, kuolonkelloja sellon näppäilyillä ja sydämen uimista kyynelissä aaltokuvioilla. Unen sävellajina pidettiin c-mollia, joka on passion loppukuoron sävellaji. Kun lauletaan kyyneleistä, huilut nyyhkyttävät. Kun lauletaan käärmeestä, sävelkulku kiemurtelee. Pietarin itkua tämän huomatessa kieltäneensä Jeesuksen kuvataan huokailevilla, tuskaa ilmentävillä musiikkiaiheilla, jotka raastavat kuulijan korvaa.

Lähteet: Hildén, Sakari: Musiikkitieto. Perustieto. http://kunta.riihimaki.fi/rmo/mt/mtp/p1ren.html, Murto, Seppo: Matteus-passion jäljillä. Karjalohjan kirkossa 22.8.1999 esityksessä käytetty käsiohjelma.

Partanen, Jaana: Passio kuuluu paastonaikaan. Tampereen kirkkosanomat 2/2002, Pihlajamaa, Kimmo: Oulun tuomiokirkossa 26.3.2002 esityksessä käytetty käsiohjelma

Vapaavuori, Hannu: Bachin passio – kuvitettu kärsimyskertomus. Tiedote, KT 7.4.