Herättäjäjuhlapuhe aattoseuroissa 8.7.2011

Rakkaat ystävät, tervetuloa Oulun herättäjäjuhlille Herran vuonna 2011. Haaveet ovat täyttyneet. Kaivatut juhlat ovat alkaneet.

Odotus kuuluu ihmisen elämänkaareen sen alkuhetkistä lähtien. Lapsen syntymää edeltää odotusaika. Perheessämme elettiin vuosi sitten odotusaikaa. Tänään Okko Johannes täyttää 11 kuukautta. Odotamme kuopuksen ensimmäisiä sanoja.

Elämässä on monenlaista odotusta ja se koetaan eri tavoin. Jollekin suostuminen jonottamiseen vuorolappu kourassa on kynnyskysymys. Jollekin toiselle jonottaminen on huoletonta ajankulua, lähestulkoon viihdettä.

Odotuksen ääripäät ovat etäällä. Taudin määritystä odottavan potilaan odotuksessa on ahdistavaa epävarmuutta, usein pelkoa pahimmasta.

Yhtäällä odotus on mittaamaton kärsimys. Toisaalla odotus on niin iloinen asia, että sen toivoisi jatkuvan. Perille pääsyä tekee mieli viivytellä.

Myös täyttymyksen ääripäät ovat etäällä toisistaan. Pyhän kirjan kuvat taivaasta ja helvetistä ovat kuvia täyttymyksen ääripäistä. Ne kuvaavat tuonpuoleista todellisuutta. Kuitenkin kuvat peilaavat ihmisen kokemuksia taivaasta ja helvetistä maan päällä.

Moni on lamaantunut, koska täyttymykset eivät ole vastanneet odotusarvoa. Toiveet eivät ole toteutuneet.

Yksinäisen vanhuksen luona ei lupauksista huolimatta käynyt tänäänkään kukaan. Ihmissuhteet tökkivät. Kouluttautumisesta jää käteen toistuva jonottaminen työvoimatoimiston luukulle ja turhautunut kokemus: tyhjän saa kysymättäkin. Suomalainen unelma omakotitalosta osoittautuu hometaloksi. Perheen vähäiset säästöt valuvat hukkaan, kun osakesijoituksen tuotto-odotus onkin miinusmerkkinen tappio. Käytetty auto, jonka piti olla uuden veroinen, onkin maanantaikappale. Itse kullakin on kokemuksia arjen pettymyksistä. Listaa voi jatkaa talouden kansainvälisiä suhdannekriisejä ja luonnonkatastrofeja unohtamatta.

Onko Jumala hylännyt kun ihmisen toiveet eivät toteudu, siunauksen merkkejä ei näy? Tämä kysymys on ajaton. Se askarrutti Vanhan testamentin Jobia. Hän havaitsee omakohtaisesti, että hurskaan ei tässä ajassa aina suinkaan käy hyvin. Jobin seurassa opettelemme vaikeaa läksyä. Jumalan sallimuksesta voi kuka tahansa joutua onnettomuuteen ja ankariin vastoinkäymisiin - ja kuitenkin olemme tallessa. Emme ole Jumalalta hukassa.

Sellainen usko, joka yksiviivaisesti tulkitsee aineellisen ja henkisen yltäkylläisyyden merkiksi Jumalan siunauksesta, joutui kriisiin jo Vanhan testamentin aikana.

Menestyksen jumaluusoppi ajoi karille.

Uuden testamentin aikaa lähestyttäessä Jumalan kansan toivo suuntautuu yhä vahvemmin tuonpuoleiseen todellisuuteen.

Kun Jumala kolmannen päivän aamuna herättää Jeesuksen kuolleista, on henkinen maaperä kristillisen ylösnousemususkon synnylle jo muokattu.

Kristillinen toivo, joka suuntautuu kuolemanjälkeiseen elämään, ei ole epämääräinen haave. Toivo on Kristuksessa jo täyttynyt. Ristiinnaulittu Nasaretin mies on herätetty kuolleista ensimmäisenä kuoloon nukkuneista.

Apostoli Paavalilla oli horjumaton toivo päästä kuolemassa täydelliseen Kristuksen yhteyteen. Hän sanottaa toivon päämäärän yksinkertaisesti ja pelkistetysti: ”saada olla yhdessä Hänen kanssaan”.

Onko meillä rohkeutta uskoa tämä täyttymys omalle kohdalle? Tuntui miltä tuntui. Pyhässä kasteessa Jumala on kutsunut meidät osallisiksi hänen lahjoistaan, kristillisen uskon aarteista, syntien anteeksisaamisesta ja ylösnousemuselämästä.

Paavalin toivo on taivasikävää: ”saada olla yhdessä Hänen kanssaan”.

Mutta myöskään tämä maailma ei kadonnut hänen näköpiiristään. Hänelle Ristinmiehen seuraaminen merkitsee taistelua rakkaudellisen elämän toteutumiseksi. Hän opastaa myös meitä rakkauden poluille: ”Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain”.

Tämä maailma ei muutu mittavilla ponnisteluilla saati ohjelmajulistuksilla taivaaksi. Ja kuitenkin on samanaikaisesti totta, että paremman huomisen toteutuminen riippuu paljossa siitä, suostummeko me vastuulliseen elämään.

Raamatun kehotus viljellä ja varjella on voimassa. Jumalan kutsu työtoveruuteen kattaa koko elämän. Kysymys on kaikesta hyvän eteen tehtävästä työstä. Käytännössä se on välittämistä. Ei rangaistuksen pelossa eikä palkkion toivossa, vaan siksi, että juuri välittämisessä toteutuu Jumalan tahto. Välittämisen ei tarvitse olla suurieleistä.

Riittää katse, kädenpuristus, yksi hyvä sana.

Jumalan kutsuun sisältyy myös itsestä välittäminen. Tarvitsemme lepoa. Nämä Oulun herättäjäjuhlat ovat levähtämistä varten. Hyvän Paimenen kutsu kuuluu: ”Levähtäkää vähän”. Oikeus lepoon on ihmisen perusoikeus. Lepo on niin tärkeä ihmisoikeus, että sen merkityksen avaamiselle on omistettu kolmas käsky, pyhitä lepopäivä.

Kun pyhän kunnioittaminen on vähentynyt, on levon puutteesta tullut yhteiskunnallinen ongelma.

Uudessa testamentissa, tarkemmin Kolossalaiskirjeessä, on lepoa kaipaaville merkillinen lupaus: ”Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo”. Lupaus vakuuttaa: Ylösnoussut Mestari kulkee alhaalla. Hän on ihmisen rinnalla. Hänet kohdataan täällä, myös näillä juhlilla. Saat levähtää Ystävän seurassa. Saat jakaa kuormasi runnellun ja haavoille lyödyn kanssa.

Juhani Lavanko
Karjasillan seurakunnan kirkkoherra