Saarna I adventtisunnuntaina 28.11.2010, Karjasillan kirkko

(Mark 11:1-10)

Kajauttamamme Hoosianna tempasi meidät kansanjoukkoon, joka pari tuhatta vuotta sitten otti vastaan aasilla ratsastavan Jeesuksen. Yhteinen laulu teki meistä sanoman kokijoita.

Mikä on tämän ensimmäisen adventtisunnuntain sanoma?

Vastausta hapuillessa on hyvä pysähtyä katselemaan kuvaa, jonka evankeliumi piirtää eteemme. Kuvaa katsellessa voimme mietiskellä sen merkityksiä.

Kuningas saapuu hiljaisena. Hän ei ärhentele, ei pelottele, ei pakota, ei painosta. Hän ei sano sanaakaan. Hän vain tulee. Kuninkuuden merkkejä ei näy. Ulkoinen olemus on altis arvostelulle. Kuitenkin monet aistivat Jeesuksen läheisyydessä merkillisen vapauden tunteen. Katse on samalla tasalla teille ja kaduille kokoontuneiden kaupunkilaisten kanssa.

Kun Vapahtajan luja, määrätietoinen ja samalla levollinen katse kohtaa, tulee pelkäävästä ja empivästä rohkea. Vapautuneet Hoosianna -huudot ovat iloisia ja välittömiä. Niitä ei ole etukäteen harjoiteltu.

Rauhanruhtinas saapuu hiljaisena. Kuitenkin, vain hetkeä myöhemmin hän kaataa temppelissä rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysen myyjien jakkarat. Hän ajaa ulos myyjät ja ostajat. Uhripalveluun perustuva uskonnollinen järjestelmä joutuu ankaran hyökkäyksen kohteeksi. Jeesuksen viesti on yksinkertainen ja selvä. Jumala ei piittaa lepyttelyistä. Laupeutta minä tahdon enkä uhria (Matt 9:13). Uhrikyyhkyset ovat turhia. Suora toiminta on liikaa rahavirtojen riittävyydestä huolestuneelle uskonnolliselle eliitille.

Vain muutama päivä myöhemmin Jeesus vangitaan ja ruoskitaan. Vaarallinen kansan villitsijä ja kapinoitsija tahdotaan vaientaa. Hän kärsii ja kuolee ristillä kaupungin muurien ulkopuolella.

Historiallisen Jeesuksen merkityksestä on erilaisia, jopa vastakkaisia tulkintoja. Joillekin hän on viisas opettaja ja esimerkillinen ihminen. Toisille hän on poliittinen vallankumouksellinen, joillekin askeettinen moralisti. Jotkut pitävät häntä vääränä profeettana ja Jumalan pilkkaajana.

Jeesus altistaa itsensä kritiikille ja ristiriitaisille tulkinnoille. Monet niistä jotka laulavat iloiten Hoosianna, möykkäävät muutama päivä myöhemmin Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse.

Tämä on taakse jäänyttä historiaa, mutta yhä tänään Jeesus on alttiina kritiikille ja vastakkaisille tulkinnoille. Häntä pilkataan ja häväistään.

Mikä on sinun suhteesi Jeesukseen? Onko hän sinulle merkittävä historian henkilö vai myös jotakin ratkaisevasti enemmän? Onko hän sinulle ristiinnaulittu, jonka Jumala herätti kuolleista? Onko hän sinulle Kristus, syntiesi Sovittaja? Ensimmäisillä kristityillä oli tapana tunnustaa uskonsa lyhyesti ja ytimekkäästi: Jeesus on Herra.

Laulanko minä tänään hoosianna vain sen vuoksi, että se on adventtina tapana vai onko lauluni syvältä sydämestä nouseva uskon vastaus Jumalan puhutteluun? Meissä lienee niitä, jotka laulamme tavan vuoksi. On myös niitä, jotka laulavat hoosianna tavan vuoksi ja samalla myös ikävöivät ja janoavat. Voisinpa minäkin uskoa elävään Jumalaan.

Menneenä syksynä ja nyt alkutalvesta on keskusteltu paljon kirkosta ja kirkon uskosta. Monissa yhteyksissä on sanottu ääneen, että yhteisöllisyys on tärkeä asia. Kristittynä elämisessä on aina kysymys yksityisen ihmisen Jumala – suhteesta, mutta myös osallisuudesta kristillisen yhteisön elämään. Kun lausumme uskontunnustuksen, tunnustaudumme yksilöinä kirkon yhteiseen uskoon. Uskonyhteisön tehtävä on kantaa erityisesti niitä, joiden oma usko on heikko tai olematon.

Olin kerran tilanteessa, jossa Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen kirjoitti seinätaululle sanan Jumala sekä sen perään kysymysmerkin ja huutomerkin. Hän sanoitti kirjoittamansa: Jumala on vaikka en uskoisikaan. Jumala on vaikka en uskoisikaan. On helpottavaa ajatella, että Jumala on Jumala riippumatta siitä, mitä minä hänestä ajattelen. Saan olla vakuuttunut siitä, että minä olen hänelle. Minä olen suhteessa häneen. Hän on niidenkin Isä, jotka eivät häntä Isäkseen tunnusta.
Kuva Jeesuksesta, joka ratsastaa laina-aasilla, on osa suurta sanomaa. Se on yksi kuva monien joukossa ja kuitenkin siinä on oleellista ydinsanomaa, erityisesti kun katselemme sitä Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen valossa.

Jeesus, joka kohtaa katseen tasolla, erottuu ratkaisevasti kaikista korotetuista ja maailmanhistorian aikana jumalallistetuista uskonnon perustajista, keisareista, neroista ja sankareista.

Hän tulee rinnalle. Hän jakaa sinun elämäsi. Hän saapuu sinun tähtesi. Jeesus julistaa koko elämällään, sanoillaan ja töillään, että Jumalan tahdon toteutuminen merkitsee ihmisen hyvää.

Yksinkertainen rukous, tapahtukoon Sinun tahtosi! ajaa kaiken muun edelle. Jumalan tahdon toteutuminen on siis Jeesuksen opetuksessa ihmiselämän ylin normi.
Mestari ei piittaa rituaalisesta säntillisyydestä eikä paastoasketismista.

Hän sallii itseään haukuttavan syömäriksi ja juomariksi. Hän ei kumartele sapattisäädöksiä, vaan julistaa että ihminen ja hänen hyvänsä on sapatin ja lain mitta. Parantaminen on aina sallittua. Näin siis Jumalan asia on ihmisen asia.

Seuraa minua! Tämä oli Jeesuksen ytimekäs kutsu ensimmäisille oppilaille. Tämä on hänen kutsunsa myös tänään. Seuraa minua! on Jeesuksen kutsu meille jokaiselle, mutta myös kristillisille yhteisöille, myös Karjasillan seurakunnalle uuden kirkkovuoden alkaessa. Osana Kristuksen maailman laajaa kirkkoa meillä on vain yksi tehtävä: Tehtävämme on palvella Jumalan asiaa. Tämän palvelun perustoimintoja ovat kristillisen ylösnousemussanoman julistaminen, kastaminen Jeesuksen nimeen, Herran pyhän ehtoollisen viettäminen, syntien anteeksiantamuksen lohdutus ja jokapäiväinen lähimmäisten ja yhteiskunnan palvelu.

On pyrittävä irti synnistä ja samalla kilvoiteltava, että se ei saa milloinkaan merkitä etääntymistä yhdestäkään syntisestä.

Uskollisuuteen kirkon Herralle sisältyy sen myöntäminen, että seurakunnan usko on heikkoa, tieto vajavaista ja tunnustus takeltelevaa.

Tämä merkitsee väistämättä altistumista arvostelulle ja sanoman merkityksen turhentamiselle.

Herran tuleminen, adventus Domini, on historiaa. Mutta Herran tuleminen on myös tätä päivää. Saamme luottaa vakaasti siihen, että lupaukset täyttyvät. Tulevaisuus kuuluu Jumalalle. Jumalan asia voittaa.

"Katso kuninkaasi tulee!"

Hän tulee, vaikka sinä et etsi häntä. Hän etsii sinua. Hän löytää sinut. Hän tulee vähäeleisesti. Mutta hänen tekonsa sydämissämme on kumouksellinen. Hän vapauttaa synnin kahleista. Hänen seurassaan vaikeaankin elämään löytyy mieli ja tarkoitus.

Jumala puhuu meille. Mutta hän myös kuuntelee meitä. Hän kuulee jokaisen Hoosiannan. Hiljaiseksi jäävä ajatus ja huokaus ”oi auta, pelasta” tulee kuulluksi. Jos ihmisinä koemme, että tulemme asiassamme kuulluksi, niin eikö se ole parasta, mitä voimme odottaa. Että todella tulemme kuulluksi. Se on ihme.

Juuri tämä kuulluksi tulemisen ihme on adventin ilon perusta.Jumala ei ole jättänyt meitä tulemaan toimeen omillamme. Hän kuulee huutomme ja huokauksemme. Hän kuuli eilen. Hän kuulee tänään ja hän kuulee huomenna.

Juhani Lavanko, Karjasillan seurakunnan kirkkoherra