Kirkkoherra Juhani Lavangon puheita

Itsenäisyyspäivä 2018, teksti Room. 12:18

Apostoli Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen lähes 2000 vuotta sitten, 50-luvun lopulla. Kristityt olivat tuolloin Rooman valtakunnassa ja sen pääkaupungissa pieni vähemmistö. Paavali kirjoittaa kristittyjen keskinäisen seurustelun rakentumiseksi. Samalla hän antaa heille kristillisen uskon ytimestä nousevia neuvoja kanssakäymiseen niiden kanssa, joiden katsomus on toinen. ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18).

Saarna 21. su helluntaista 14.10.2018, Joh 13:16-20

Olen papin töissä joskus kuullut hyväntahtoisen toteamuksen. Papilla se on helppoa. On töitä vain yhtenä päivänä viikossa. Täytyy tunnustaa, että päivän evankeliumitekstin äärellä meni vähän toisenkin päivän puolelle. En uskaltanut luottaa siihen, että sunnuntaiaamuna, kukon laulun aikaan, Henki puhuu ja sanoma kirkastuu. Ensi lukemalta päivän evankeliumi maistui asiayhteydestään irti reväistyltä. Mitähän tuostakin saarnaisi?

Saarna 3.6.2018 Karjasillan kirkko, Luomakunnan su (Joh 1:1-4)

Vietimme viikko sitten messua Rotuaarilla. Pappiskollega kysäisi messun edellä, aneleva ilme kasvoilla, kuitenkin hieman pilkettä silmäkulmassa, eihän Sulla vaan ole pitkä saarna? Nähtäväksi jää, onko tänään pitkä saarna? Ainakin lähden kaukaa liikkeelle.

Saarna Oulun Rotuaarin messussa 27.5.2018

”Minä olen teidän kanssanne”. Näissä Jeesuksen sanoissa välittyy evankeliumin ydin. Uusi testamentti sisältää 4 evankeliumia. Neljä erilaista kuvausta Jeesuksen elämän kaaresta kohdusta hautaan. Sanoma ei rajoitu tähän. Ilosanoma on enemmän kuin vain kuvaus historian henkilöstä, Jeesus Nasaretilaisesta. Sanoma ei tyhjenny siihen, mitä voimme mitata ja havainnoida.  Jeesuksen sanoissa ja teoissa, syntymässä ja kuolemassa murtuu ajan ja ikuisuuden raja. 

Saarna Karjasillan kirkossa 14.su helluntaista, (Matt 5:43-48) 9.9.2017

Täydellisiä suorituksia - sitäkö Jumala meiltä odottaa? Citius, altius, fortius, nopeammmin, korkeammalle, voimakkaammin, näin kuuluu tunnettu olympialiikkeen motto. Mutta eihän urheilijakaan saavuta täydellisyyttä. Jos korkeushyppääjä jonakin päivänä yltää maailmanennätykseen, niin jo huomenna hän on entinen maailmanmestari. ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” Jeesuksen täydellisyysvaatimus tyrmää kuulijansa.

Radiosaarna (YLE) 11.6.2017 Karjasillan kirkko, Joh 15:1-10

Silmiini osui muutama viikko sitten yleisönosastokirjoitus.  Kirjoittaja viittaa Jeesuksen ilmoitukseen: ” Minä olen viinipuu…”. Hän toteaa: eihän viinipuuta edes ole olemassa. Eipä niin, viinirypäleet kasvavat viiniköynnöksessä.  Kirjoittaja kuitenkin erehtyy, kun hän otaksuu, että kyseessä on Jeesuksen erehdys.  Virhe on Uuden testamentin suomennoksessa. Toki sivistyneet suomentajat tietävät, että viinirypäleet ovat köynnöskasvin hedelmiä. Ehkäpä he ovat valinneet suomennokseksi viinipuu, koska hengellisessä perinteessä, kuten virsikirjamme virsissä, puhutaan viinipuusta. Tradition eli perinteen kunnioitus lienee siis mennyt paremman tiedon edelle.

Saarna 13. sunnuntai helluntaista (Mark 7:31-37) 14.8.2016, Karjasillan kirkko

Saarna Tuomasmessussa 16.4.2016,  Kastellin kirkko

Kaikki kaipaavat kotiin. Koti taivaassa ja koti maan päällä – voiko ihminen enemmästä unelmoida? Sana koti sen kaikissa arkisissakin merkityksissä on jokaiselle ihmiselle tärkeä. Joku on kotona maailman turuilla. Toinen on kotona punaisessa mummun mökissä. Tunne kotona olemisesta on merkityksellinen perustarve  yhtä lailla maailmankansalaiselle kuin Pihtiputaan mummolle. Fyysinen koti, seinät ja katto ovat tarpeen ainakin täällä pohjoisen pakkasissa. Kodilla on myös henkinen ja hengellinen merkitys. Henkinen koti voi olla jossakin aivan muualla kuin kodin seinät ja katto. Kaikki kaipaavat kotiin.

Pääsiäissaarna Karjasillan kirkossa 27.3.2016, Luukas 24:1-12

”Kristus nousi kuolleista. Kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi”. Pääsiäisen riemuviesti kaikuu kristikunnassa kaikkialla maailmassa. Voimme yrittää sanottaa pääsiäisen merkitystä kuvaamalla sitä uudeksi aluksi tai juhlien juhlaksi. Tavoitamme ilmaisuilla jotakin olennaista ja kuitenkin vain vähän pääsiäisen merkityksestä. Pääsiäinen on enemmän.

Saarna jouluyön messussa 24.12.2015 Karjasillan kirkko

Ystäväni vieraili Betlehemissä muutama viikko sitten. Sain häneltä  paikallisesta kuppilasta lähetetyn tekstiviestin. Pilke silmäkulmassa hän otaksui, että Jeesus kaataisi kuppilan pöydät, jos hän piipahtaisi syntymäkotikaupungissaan. Vastasin, minäkin pilke silmäkulmassa, että Jeesus ei kaataisi pöytiä, vaan istahtaisi seurustelemaan ihmisten kanssa. Kuppilan pöytien sijasta Jeesus kaataisi Betlehemin kaupunkia ympäröivät pelon ja väkivallan muurit.  

Saarna Oulun tuomiokirkossa, itsenäisyyspäivä 2015

Itsenäisen Suomen 98 vuoteen sisältyy monissa mietteissä vietettyjä itsenäisyyspäiviä. Vuosi sitten moni jakoi tunnon siitä, että maailma on muuttunut viimeisen vuoden aikana kovin toisenlaiseksi. Tänään, vuosi myöhemmin, tunne on voimistunut. Pakolaiskysymys, massatyöttömyys, velkaantuminen, Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn lasku, väkivallan lisääntyminen, nuorten pahoinvointi, vanhusten yksinäisyys, ilmaston muutos, ongelmien lista on pitkä. 

Saarna Oulun tuomiokirkossa 6.9.2015 (Mt 23:1–12)

Täällä Oulun tuomiokirkossa on tänään runsaasti koolla läheltä ja kaukaa saapuneita kaatuneitten omaisten liiton valtakunnallisten hengellisten ja kulttuuripäivien viettäjiä. Joukossa on sotaorpoja. Vielä elossa olevien sotaleskien määrä on huvennut pieneksi. Olemme saaneet elää Suomessa jo 70 rauhan vuotta. Kaatuneitten omaisten liiton toiminnalle on edelleen suuri tarve. Tarve kertoo siitä, että sodan haavat ja arvet parantuvat hitaasti, jos koskaan. Karuista kokemuksista huolimatta ei ihmiskunta ole lopettanut sotimista. Miekkoja ei ole taottu auroiksi.

Saarna, pääsiäisyö 2015

Saarna Karjasillan kirkossa kynttilänpäivänä 8.2.2015

Saarna Karjasillan kirkossa 16.11.2014, valvomisen sunnuntai (60-vuotiaiden syntymäpäiväjuhla)

Valvokaa! Tämän kirkkovuoden viimeistä edeltävän sunnuntain lisäksi vuoden kierrossa on muutama muukin pyhäpäivä, jonka otsikko on varustettu huutomerkillä ikään kuin sanoman terästämiseksi. Jouluyönä taivaan enkelit laulavat ilosanomaa: "Teille on syntynyt Vapahtaja!" Jouluaamuna sanoman vastaanottajia kehotetaan liikkeelle: "Nyt Betlehemiin!" Pääsiäisenä kajahtaa riemuhuuto: "Kristus on ylösnoussut!" Kesäaikaan vietettävä viides sunnuntai helluntaista kehottaa: "Armahtakaa!" Tässä ne ovat, huutomerkillä varustetut pyhäpäivien otsikot.

Saarna Karjasillan kirkossa 25.5.14, Rukoussunnuntai (Matt 6:5-13), työntekijöiden tehtävään siunaaminen

Kristuksen kirkko on maailmanlaaja. Miljoonat kristityt kotoisessa Euroopassa ja eri puolilla maailmaa kääntyvät tänään Taivaan Isän puoleen. Sadoilla eri kielillä he rukoilevat yhdessä meidän kanssamme Isä meidän.

Saarna Karjasillan kirkossa 17.11.2013, valvomisen sunnuntai, Matt. 25:1 - 13, kirkon 50-vuotisjuhla

Punareunainen kolmio, keltaisella pohjalla kookas musta huutomerkki. Tieliikenteestä tuttu merkki on kuva evankeliumin kehotukselle, Valvokaa! Lopullinen, viimeinen tuomio on lähellä. Mestarin kehotukseen on kristikunnan historiassa ja jo Raamatun aikana vastattu eri tavoin. Jeesuksen pikaisen toisen tulemisen odotuksessa jotkut ovat vetäytyneet ja jättäneet kaikki arkisen elämän velvoitteet. Apostoli Paavali puuttuu fanaattiseen maailmasta pakoon tessalonikalaisille kirjoittamassaan kirjeessä. Hän arvostelee hurmoksellisia maailmanlopun odottajia: "Jos joku ei tahdo tehdä työtä, ei hänen pidä myöskään syödä".

Saarna 1.9.2013 Karjasillan kirkko, 15. sunnuntai helluntaista

Viisikymmentä vuotta sitten pastori Martin Luther King piti Washingtonissa, presidentti Abraham Lincolnin muistomerkillä puheen, joka vaikuttaa edelleen. I have a dream. Minulla on unelma. King unelmoi rauhasta ja tasa-arvosta mustan ja valkoisen väestön välillä. Hän unelmoi vapaudesta. King päätti puheensa näin. "Me voimme vauhdittaa sen päivän koittamista, jolloin kaikki Jumalan lapset, mustat ja valkoiset, juutalaiset ja pakanat, protestantit ja katoliset voivat ottaa toisiaan kädestä kiinni ja laulaa vanhan negro spirituaalin sanoin: Vihdoinkin vapaita! Kiitos kaikkivaltiaalle Jumalalle – me olemme vihdoinkin vapaita!"

Saarna laskiaissunnuntai 10.2.2013, Karjasillan kirkon uudelleen vihkiminen

"Me menemme nyt Jerusalemiin". Jos Jeesus olisi sanonut, minä menen, olisi oppilaille jäänyt sivustaseuraajan rooli. Jeesuksen seuraaminen ei ole etäistä tarkkailua. Seuraaminen on laskeutumista katsomosta näyttämölle. Seuraaminen on osallisuutta, oman polun jakamista. Me menemme nyt Jerusalemiin. Aikanaan Jeesus lausui nämä sanat sisäpiirille. Tieto siitä, mitä väistämättä tulee tapahtumaan, oli taustoitettu. Ja kuitenkin oppilaiden vastaus on täydellinen ymmärtämättömyys. He eivät käsitä mitään Mestarinsa sanoista. Sisäpiiritietoa on jaettu. Mutta sisäpiiri ei ole kartalla. Missio ei ole hahmottunut.