Pääsiäinen
"Kristus nousi kuolleista,
kuolemalla kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi."
Pääsiäispäivä, sunnuntai, on Jeesuksen ylösnousemisen juhla. Pääsiäisyön tai -aamun messussa muistetaan myös kastetta. Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista ja murtanut kuoleman portin; kasteessa jokainen kristitty haudataan ja nousee kuolleista. Pääsiäispäivänä liturginen väri vaihtuu mustasta valkoiseksi: ilon, puhtauden ja riemun väriin. Paastonajan jumalanpalveluksissa vaiennut ylistys (kunnia, halleluja) soi jälleen.
Pääsiäisyön messussa kirkon kuoriin tuodaan suuri pääsiäiskynttilä, jota sytytettäessä lausutaan: Jeesus Kristus on maailman valo. Pääsiäispäivän jumalanpalveluksessa alttarilla on muun muassa valkoisia kukkia puhtauden ja viattomuuden vertauskuvina. Väri muistuttaa, että synnitön Kristus on kärsinyt niiden puolesta, jotka tarvitsevat anteeksiantoa. Varhaiskirkossa seurakunnan jäsenet kastettiin yleensä pääsiäisen jumalanpalveluksessa.
Toisena pääsiäispäivänä, maanantaina, muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä häntä seuranneille naisille ja opetuslapsille Emmauksen tiellä. Ilmestykset vakuuttivat heidät Jeesuksen kuolleista nousemisesta ja jatkuvasta läsnäolosta keskellä maailman elämää.
Pääsiäisyöstä alkaa pääsiäisviikko, joka kestää seuraavaan lauantaihin. Pääsiäisviikon viettäminen on ikivanha kristillinen perinne. Se otettiin luterilaisessa kirkossamme uudelleen kirkkokäsikirjaan jumalanpalvelusuudistuksen yhteydessä adventtina 2000. Pääsiäisyöstä alkaa myös 50-päiväinen pääsiäisaika, joka päättyy helluntaihin.
Teksti: evl.fi