Tuomiokirkon käytöstä poistetut kellot

Oulun tuomiokirkon länsipäädyn eteiseen on sijoitettu kaksi kirkonkelloa, jotka seurakunta sai lahjoituksena keväällä 1822 tapahtuneen Oulun palon jälkeen. Tuli tuhosi tuolloin nykyisen kirkon paikalla sijainneen Sofia Magdaleenan kirkon sen kivimuureja lukuun ottamatta ja sulatti myös kellotapulissa sijainneet kirkonkellot.

Seurakunta teetätti vanhojen kellojen metallista uuden kellon tukholmalaisella kellonvalaja Gerhard Hornerilla. Se valmistui jo vuonna 1823. Nykyisin se sijaitsee kellotornissa neljän itseään nuoremman kellon joukossa ja on yhä käytössä.

Ennen uuden kellon valmistumista seurakunta tarvitsi väliaikaisen kellon. Sellaisena toimi länsipäädyn eteisen kelloista pienempi, jonka lahjoitti Uleå Oy. Kellon historia on ikuistettu sen kylkeen, josta on luettavissa:

WAIN
OULUN PALON JÄLKEEN WUONNA 1822 JA 3
KIRKON
SIX KUIN
PALOSSA SULANEISTA KELLO WALETIN

Eteiseen sijoitetun suuren kellon seurakunta sai F.J. Candelbergilta vuonna 1824. Hän tarjoutui hankkimaan omalla kustannuksellaan seurakunnalle toisen kellon vanhojen kellojen metallista valetun soittimen rinnalle. Ehdoksi hän asetti kuitenkin, että saisi kaiverruttaa kelloon vanhempiensa kauppias Johan Candelbergin ja Margareta Franzénin nimet sekä oman nimensä. Nämä tiedot sekä lahjoittajan vanhempien kuolinvuodet kirjoitettiin kellon ulkopinnalle.

Candelbergin lahjoittama kello oli käytössä kevääseen 1934, jolloin siinä huomattiin halkeama. Se siirrettiin seurakuntalaisten nähtäväksi länsipäädyn eteiseen jo samana vuonna. Sen on valanut tukholmalainen G. Horner kuten myös Uleå Oy:n lahjoittaman väliaikaisen kellon.

Teksti: Kirsi Schali

> Takaisin sivulle Historia ja taide