Virpin blogi

Ystävän vierailu

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Mon, 31 May 2010 12:26:00 GMT

Aaamukävelyllä ollessa soitti ystävä ja kysyi voisiko tulla käymään.
Oli ihanaa odottaa vierasta.
Tuntui, että tien varrella olevat kukat loistivat kirkkaammin.
Me tarvitsemme ystäviä.
Ystävät tuovat iloa elämään -
on joku jonka kanssa jakaa asioita,
iloja ja suruja.
Ystävän kanssa voi vain olla.
Joitain ystäviä näkee todella harvoin.
Välissä saattaa mennä useampi vuosi kun tavataan ja
sitten tavatessa tuntuu kaikki jatkuvan siitä mihin jäätiin.
Tietysti on tapahtunut paljon,
mutta kuitenkin -
kaikki on kuin ennenkin.
Läheisyys ja yhdessä jaetut asiat,
ne pysyvät.
Ne ovat pohja, jolle on aina helppo rakentaa myös uutta.
Kiitos Taivaan Isä ystävistä!

Väsymyksestä valoon

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Sun, 07 Jun 2009 23:18:00 GMT

Monena päivänä on väsyttänyt aivan liikaa ja
ollut sellainen epämääräinen alakuloinen olo,
sellainen josta ei saa oikein kiinni.
Väsyneenäkin vaikea nukahtaa.
Joskus se vain on
tällaista.
Ehdin vasta tänään illalla kuntosalille.
Se teki hyvää.
Kummallista kuinka energiaa kuluttamalla saa sitä lisää?
Kummallinen matemaattinen yhtälö -
mitenhän se kirjattaisiin?
Kuntosalilla tulee niin hyvä olo,
sekä liikkumisesta,
että ihan vaan pään tyhjenemisestä.

Vaikka kyllä nyt jo taas väsyttää,
mutta on tuo kellokin jo kyllä paljon...

Värittömyys ja värit

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Wed, 07 Apr 2010 17:31:00 GMT

Tänään oli maisema kääriytynyt sumunharmaaseen viittaan.

Kaikki oli peitettyä
ja
vain aavisteltavissa.

Tuntui oudolta.
Masentavaltakin.
On kevät ja
tuntuu,
että auringon pitäisi paistaa.

Jatkan matkaa kuunnellen radiota.

Pysähdyn, kun koira nuuskii tienpenkkaa innoissaan häntä heiluen.
Katson ympärilleni ja näen auringonkeltaista.
Ja minun,
minun on hyvä olla. : )

Välitä

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Fri, 14 Aug 2009 12:24:00 GMT

Kävelyretkellä koiran kanssa törmäsin tummasta betonista tehtyyn veistokseen, jossa lukee välitä.
Tämä betoniteos on Oulun teknologiakylässä ja sen on tehnyt Anni Rapinoja.
Keskellä kovia arvoja vanhalla kaunokirjoituksella kirjoitettu
sana välitä pysäyttää.

Työpaikkoja häviää alta, opiskelupaikat ovat kiven takana.
Lama on purrut monessa paikassa.
Toiset juoksevat oravanpyörässä kiihtyvään tahtiin.
Oli niin tai näin on muistettava välittää.

Mitä välittäminen on?

Välittäminen on sitä että huolehtii ettei kukaan jää jälkeen.
Välittäminen on sitä että katsoo että kaikki jaksavat mukana
tai jos pääjoukko karkaakin
niin kenenkään ei tarvitsisi kulkea yksin
viimeisenä
kaukana muiden jäljessä
yksin uupuvilla voimillaan.

Väittämistä on lämmin hymy ja katse.
Mitä välittäminen sinusta on?

Vihreällä oksalla

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Wed, 12 Aug 2009 16:13:00 GMT

Onnea sinulle, joka olet juuri aloittanut opiskelusi!

Opiskelupaikka on tänä päivänä kullanarvoinen.

Opiskelu avaa sinulle uusia teitä tulevaisuuteen.

Sinä olet päässyt vihreälle oksalle,

mutta siellä ei pysy ilman vaivannäköä.

Pitää pitää huolta itsestään, että jaksaa opiskella.

Jos et tänä syksynä saanut opiskelupaikkaa tai

et päässyt opiskelemaan juuri sinne mihin halusit,

älä lannistu,

vaan yritä myöhemmin uudelleen.

Pyydä apua jos tarvitset sitä.

Avun pyytäminen ei ole osoitus heikkoudesta,

vaan se on osoitus vahvuudesta!

Uuden alku ja ikävä

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Wed, 25 Aug 2010 15:05:00 GMT

Olin aamulla mukana yhdessä opiskelijainfossa OAMKissa.
Oli ihana nähdä innostuneita kasvoja. Toivottavasti tuo innostus säilyy, eikä systeemi murenna sitä. Unihiekkaa näytti olevan vielä muutamilla silmissä ja päätimme laulaa koko joukolla Jaakko Kultaa... Muutaman kerran laulettuamme seisaaltaan olivat kaikki hereillä ja kaikilla oli myös hymy herkässä!

Uusi opiskelija on monenlaisen uuden ja jännittävän äärellä, mutta niin on myös hänen lapsuuden perheensä. Kotona voi olla kova ikävä opiskelupaikkakunnalle muuttanutta nuorta.

Minulla on ikävä omaa tyttöä, joka on leirikoulussa ja siksi kai tuo vanhempien ikävä mietityttää.

Tyttö lähti maanantaina leirikouluun. Koko viikonlopun hän pakkasi ja mietti mitä ottaa sinne mukaan. Tällä kertaa ei äitiä tarvittu enää pakkausavuksi, mutta sunnuntai-iltana sentään sain vielä lukea listan ääneen läpi ; ) Olen luvannut etten soita hänelle sinne ja olen saanut pidettyä lupaukseni.Onneksi tyttö on itse soittanut molempina iltoina. Kertonut vähän päivästä ja ennenkaikkea soittanut sanoakseen hyvät yöt. Mulla on tullut aina kova ikävä puhelun jälkeen... Olen tottunut olemaan välillä paljonkin poissa kotoa töiden takia, mutta on aivan erilaista olla itse kotona ja lapsi reissussa.Me luetaan aina iltaisin yhdessä iltarukous ja olen miettinyt, että lukeekohan hän sitä siellä... Ei varmasti ainakaan ääneen, mutta ehkä mielessään kuitenkin. Torstaina saan hänet kotiin ja koko perhe on taas kasassa!

Soitelkaa nuoret aina välillä kotiin, sillä vanhemmilla on ikävä.
Joka ikinen päivä te olette vanhempienne ajatuksissa ja sanattomissa rukouksissa.

Tänään tahtoisin

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Wed, 10 Feb 2010 11:49:00 GMT

Tänään tahtoisin -
tänään tahtoisin vain olla kotona.
Käpertyä sohvan nurkkaan
vetää peiton korviin asti
javältellä valoa.Väsyttää.
Liika kiire painaa päälle,
arki painaa päälle
niin lujaa,
että tuntuu että musertuu.

Tänään tahtoisin vaihtaa kadulla puolta
kun joku tuttu tulee vastaan.
Tänään en jaksaisi.
Tänään tahtoisin
vain olla.
Tänään en tahtoisi
pitää huolta toisista.
Tänään tahtoisin pitää huolta itsestäni.
Kuitenkin
tänäänkin nousin ylös,
lähdin töihin ja
koitan selvitä tästä päivästä.
Se saa riittää,
se saa riittää
-riittävän hyvä arkipäivä,
ei yhtään enempää.
Ei tänään.

Tänään

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Thu, 06 Aug 2009 12:54:00 GMT

Eilisestä illasta puuttuvat värit.
Oli jotenkin epämääräisellä tavalla paha olla.
Toisaalta oli väsynyt,
toisaalta levoton.
Outo olo.
Mutta kun sitten sain nukuttua oli aamulla oloni keveämpi.
Jonnekkin oli paha oloni lähtenyt.

Aamulla puhaltelin voikukan höytyviä ilmaan ja
katselin kuinka keveästi ne leijailivat tuulen matkassa.

Tänään

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Tue, 11 May 2010 12:33:00 GMT

Tänään aloitin päivän tekemällä fysioterapeutin määräämiä harjoituksia.
Harjoitukset sattuvat ja tulen kipeämmäksi.
Niin on tarkoituskin,
sanoo fysioterapeutti,
mutta kovalta tuntuu tämä tie parantumiseen.
Teen kuitenkin niin kuin sanotaan ja
uskon tulevaisuuteen.

Tänään olen lukenut Raamattua ja erityisesti Johanneksen evankeliumia.
Lauantaina on saarnavuoro pitkästä aikaa.
Luomakunnan sunnuntai ja
opiskelijoiden kevätkirkko.

Edessä siis loma ja vapaa.
Toivottavasti...

Alussa oli sana...

Työn rytmi

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Tue, 14 Jul 2009 13:04:00 GMT

Tänään on toinen työpäivä.
Eilinen meni käydessä läpi loman aikana kertyneitä sähköposteja.
Eilen piti herätä kännykän herätysääniin.
Tänään osasin jo herätä ennen herätystä.
Olen löytämässä työrytmin nopeammin kuin uskalsin odottaa.

Olen luvannut itselleni, että työpäivään pitää sisältyä hengähdystaukoja.
Ei vain kahvitaukoja ja ruokailua.
Tarvitsen päivän mittaan muutaman tauon.
Tauon jolloin panna hetkeksi silmät kiinni ja
hengittää oikein rauhallisesti.
Kuulostella itseään.
Niin helposti tulee vain rientäneeksi koko ajan eteenpäin.
Voi hukata itsensä kaikkeen kiireeseen.

Taivas ei erotu maasta

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Tue, 24 Nov 2009 09:56:00 GMT

Päivä päivän jälkeen harmaata.
Lähden aamukävelylle pimeässä.
Käyn iltakävelyllä pimeässä.
Päivällä sataa vettä.
Aurinko on kadonnut näistä päivistä.
En näe missä maa loppuu ja taivas alkaa.
Lauantaina kuulen sen sanottava ääneen.

Taivas ei erotu maasta.

Pysähdyn sanojen äärelle.

Taivas ei erotu maasta.

Tämä arkipäivä, tämä hetki on tärkeä.
Ei tarvitse aina tavoitella enempää.
Kaikki voi olla tässä,
tässä hetkessä.

Minulle tulee lämmin olo.

Taivas ei erotu maasta.

Seitsemät suomut silmillään...

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Tue, 26 Jan 2010 11:48:00 GMT

Vastarakastunut on kuin seitsemät suomut silmillään.

Rakkaus tuntuu vatsanpohjassa ja sitoo rakastuneet toisiinsa näkymättömin säikein. Tuo vaihe on tärkeä, mutta arki tuo suhteeseen omat puolensa.

Parisuhteen palikat tuovat suhdetta näkyvämmäksi ja

auttavat joskus puhumisen alkuun.

Parisuhde ei olekaan hahmoton möykky.

Yhteiselämän perustan muodostaa luottamus.

Tarvitaan rakkautta -

hullaantumista ja viihtymistä toisen seurassa.

Yhtä tärkeää kuin saada rakkautta on antaa sitä.

Puhuminen - puhumalla ja kuuntelemalla

tiedämme enemmän ja luulemme vähemmän.

Läheisyys- Ilman läheisyyttä ei jaksa.

Jokainen kaipaa kosketusta, hellyyttä ja intohimoa.

Sopiminen/ anteeksiantaminen erimielisyyden ja riidan jälkeen tuntuu hyvältä. On opittava tekemään kompromisseja.

Kaiken kattona on arki, joka on tavallista arvokasta elämää.

On tärkeää katsoa toista silmiin,

mutta vielä tärkeämpää

on katsoa samaan suuntaan.

Rakkautta ilmassa

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Sun, 17 Jan 2010 22:32:00 GMT

Tänään sain olla pari tuntia Oulun häämessuilla esittelijänä seurakunnan osastolla.
Se oli kiva työkeikka.
Liikkeellä oli paljon iloisia ihmisiä, joilla oli myös paljon kysyttävää papilta.
En ollut aikaisemmin käynyt häämessuilla ja
oli kyllä yllättynyt suuresta väkimäärästä.
Avioliitto solmitaan kahden ihmisen välillä,
mutta vihkimiseen liittyy myös paljon bisnestä.
Niin tai näin,
kuitenkin,
ilmassa oli kuplivaa iloa ja
uteliasta mieltä,
käsi kädessä kulkevia nuoria ja
rakastuneita katseita.

Toivottavasti vielä vuosienkin jälkeen
he katsovat toisiaan
rakastavasti.

Jos pidät minusta
lupaat poimia minulle
kaikki tuikkivat tähdet
tummalta taivaankannelta.
Jos pidät minusta oikein paljon
lupaat noutaa minulle
hopeisen kuun taivaalta.
Mutta jos rakastat minua
et tee turhia lupauksia.
Nyyti

Muumit ja olemisen arvoitus

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Wed, 02 Sep 2009 11:12:00 GMT

Olen aina pitänyt muumeista.
Olin viidentoista ja luontoliiton leirillä ohjaajana Hangon saaristossa.
Yöllä piti aina parin meistä nuorista ohjaajista olla yövalvojana.
Oli vaikea pysyä hereillä ja
löysimme avuksemme muumikirjat.
Luimme niitä ääneen toisillemme.
Ne yöt sujuivat sukkelaan.
Muumit toivat niihin mystiikkaa.

Eilen löysin Helsingin Akateemisesta kirjan Muumit ja olemisen arvoitus.
Kirja on kiehtova ja kiinnittää lukijan huomion nimenomaan Tove Janssonin filosofiseen puoleen. Kirja vei mennessään.

Muumeissa pohditaan monet kerrat kotia ja sen merkitystä.
Opiskelujen alkaessa rakennetaan usein
ensimmäistä omaa kotia
tai omaa kämppää.
Aluksi ei osata oikein päättää puhuako kämpästä vai kodista.
Tunteet ovat sekavia ja niitä on vaikea pukea sanoiksi,
kun on toisaalta onnellinen ja toisaalta surullinen.

Muumeissa todetaan, että "Rakentaminen on asettumista ,
ja pohjimmiltaan asettuminen ja asuminen ovat sama asia."
Täytyy uskaltaa asettua
ja antaa uudelle kotikaupungille mahdollisuus.

Muumipeikko alkaa rakentaa omaa kotia ja rakentaessaan hän on hyvin onnellinen. Talon valmistuttua jotain jää kuitenkin puuttumaan.
Muumipeikko on yhä surullinen. Talo on vailla yhdessäoloa.

Eräänä päivänä muumipeikko lähtee tutkimaan, minne talon edessä virtaava puro johtaa. Muumipeikko löytää vesimyllyn ja sen rakentajan Fredriksonin. Hän kutsuu tämän kotiinsa ja
löytää yhdessäolemisen mahdollisuuden.

Muumipeikko ilmaisee asian näin:
Olin löytänyt ensimmäisen ystäväni ja siis alkanut todella elää.

Millaisen hautakiven sinä haluat?

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Mon, 02 Nov 2009 14:17:00 GMT

Lauantaina oli pyhäinpäivä ja illalla kävimme koko perheellä hautausmaalla.
Niin meillä on ollut aina tapana tehdä.
Sytytimme kynttilät ja
käveleskelimme sen jälkeen hautausmaalla.

Kerroin perheelle, että haluaisin itselleni hautakiveksi tavallisen kiven,
en veistettyä ja työstettyä kiveä.
Luonnonkiven.
Siitä me sitten keskustelimme.
Lapsetkin aivan innoissaan selittivät millaisen kiven he haluavat.
Se oli hyvä keskustelu.

Mikä pitää sinut pinnalla

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Fri, 02 Oct 2009 11:22:00 GMT

Tämä viikko on ollut monien tunteiden viikko.
Omien lasten koulu jouduttiin tiistaina sulkemaan netissä olleen uhkauksen vuoksi.
Keskiviikonkin koulu pysyi suljettuna.
Olin itse työmatkalla, kun kuulin asiasta.
Tuntui pahalta.
Pahalta tuntui koko asia ja
pahalta tuntui myös se ettei ollut läsnä.
Olisin halunnut saada lapset lähelleni.
Jokaisen äänen tahdoin kuitenkin kuulla.
Monta äänetöntä rukousta lähti ylöspäin.

Tänään on perjantai ja eilen lapset olivat jo koulussa suljettujen ovien takana,
ulkona eivät saa olla.
Ja kotona,
pikkutyttö säikähtää kovia ääniä.
Tuntuu epäreilulta, kun lapset joutuvat tällaisia miettimään ja kokemaan.

Lomalla

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Thu, 08 Jul 2010 10:18:00 GMT

Lomalla on mahdollisuus pysähtyä.
Katsella ympärilleen.
Ihmetellä -
ja kuulostella,
itseään ja muita.

Minulle kesäkuun kohokohta
oli löytää Tikankontteja,
lapsuuden kukkia.
Ajattelin lapsena niiden olevan metsänhaltijoiden tossuja.

Nyt lomalla kerään voimia
ja elokuulla palaan pitämään blogia. : )
Nautitaan lomasta ja
jos ei lomasta
niin kesästä!

Loma on kaunis sana

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Tue, 23 Jun 2009 09:03:00 GMT

Olen parhaillaan lomalla -
ja loma, se on ihan oikeasti yksi suomen kauneimmista sanoista.
Auto on jo lähes pakattu ja
se on täynnä. Toivottavasti vielä itse sovitaan kyytiin ; )
Lähdetään ajamaan kohti Kilpisjärveä.
Ensin ajattelin, että kirjoittelen reissulla blogia oikein kunnolla,
mutta en kuitenkaan ota tietokonetta mukaan,
sillä olen lomalla!

Loma, loma, loma....

Kesän muistot

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Fri, 06 Aug 2010 10:49:00 GMT

Kesän muistot tuntuvat vielä iholla,

lämmin tuuli kasvoilla,

lasten nauru korvissa.

Tahdon kantaa noita muistoja mukanani tulevaan syksyyn,

alkaneeseen työkauteen.

Palaan lomakuvien pariin iltaisin,

vaikka minusta oli ihanaa aloittaa työt loman jälkeen.

Ponnistaakseen eteenpäin täytyy ottaa vauhtia ja

tukeva tuntuma maahan.

Tiedän mistä ponnistan.

En tiedä minne asti yletän,

mutta lupaan tehdä parhaani.

Kesän hetket

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Mon, 27 Jul 2009 10:22:00 GMT

Kesän monet hetket

pienet tuokiot

tallettuvat mieleeni kuvina ja ääninä.

Kesäinen peilityyni järvenpinta.

Laituri.

Pilvet.

Kappale minun sieluni maisemaa.

Kaukana tästä päivästä tuo hetki

mutta kuitenkin mukana tänäänkin.

Katson eteen ja taakse

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Sun, 03 Jan 2010 23:23:00 GMT

On 3.1.2010

Opettelen kirjoittamaan uutta vuosilukua.

Siirryimme uudelle vuosikymmenellekin.

Vuoden vaihtuessa tahtoo katsoa taakse

ja eteen.

Nähdäkseen täytyy uskaltaa nousta korkeammalle.

Tyylillä ei niin ole väliä.

Vuoteen on kuulunut monia huippuhetkiä,

mutta rähmälleenkin on menty monesti.

Omiin jalkoihini aina kompastun,

omaan keskeneräisyyteeni ja

riittämättömyyteeni.

Tänä vuonna,

tänä uutena vuonna,

tahtoisin

useammin pysähtyä paikalleni.

Elää hetkessä,

olla läsnä,

totta itselleni ja läheisilleni.

Haaveesta tuli totta

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Thu, 17 Sep 2009 11:22:00 GMT

Me muutettiin Ouluun kahdeksan vuotta sitten ja

olen haaveillut ruusupensaasta makuuhuoneen ikkunan alle kahdeksan vuotta.

Heti ensimmäisenä kesänä kerroin muulle perheelle,

että ikkuna alla pitäsi olla ruusupensas, punainen.

Koskaa ei ollut muka aikaa hankkia sitä pensasta siihen.

Kummallisia kiireitä.

Aamuisin kun avasin sälekaihtimet ja katsoin pihalle

kaipasin pensasta,

kuvittelin sen siihen ja

lämpinä kesäpäivinä avasin ikkunan ja ajattelin kuinka hyvä tuoksu siitä tulisi.

Haaveilen vain,

en toiminut.

Tänä kesänä ajelin töistä kotiin ja

kurvasin paluumatkalla puutarhaliikkeen ja ostin pensaan tai

oikeastaan se oli vain sellainen juuripaakku.

Miestäni pyysin sen istuttamaan.

Meillä on koiranpentu ja perhe oli sitä mieltä,

että huonosti sen mun pensaan käy.

Mutta huolimatta koirasta, huolimatta kuumasta kesästä ja

laiskoista kastelijoista on

ruusu alkanut kukkia nyt syksyllä.

Haaveesta tuli totta, tästä pienestä,

ehkä suuremmatkin haaveet voivat toteutua.

Etätyöpäivä

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Wed, 07 Oct 2009 11:54:00 GMT

Ulkona on oikea koiranilma. Sataa vuoroin lunta ja räntää, tuulee.

Aamukävelyllä olin jo kuitenkin seitsemän pintaan ja se normilenkki 4km kierrettiin koiran kanssa.

Tänään on tarkoitus pysyä kotona ja tehdä leirivalmisteluja.

Kai tää on nyt sitten sellainen muodíkas etätyöpäivä,

vaikka musta ei tunnu yhtään etäiseltä,

vaan oikein kodikkaalta ja läheiseltä. ; )

Olenpa kerrankin myös kotona, kun lapset tulevat koulusta.

Perjantaina on edessä leirille lähtö, pitkästä aikaa.

Leiri on äiti-lapsileiri ja lasten iät vaihtelevat ihan pikkuvauvasta kaksitoistavuotiaaseen. Ikähaitari on aika haastava, mutta ihana. Ihan kuin perheissä aina.

Minusta tuntuvat hyvältä tällaiset leirit, joilla on eri-ikäisiä lapsia,

kun niin usein ollaan vaan just niiden oman ikäisten kanssa..

Leiriohjelma on toki lyöty lukkoon jo kauan sitten,

mutta nyt mietiskelen leirihartauksia jne.

Kyselin eilen illalla omalta tytöltä, että millaisia hartauksia hän toivoisi.

Toiveet olivat oikeastaa aika selkeitä:

" Kerro äiti niitä kertomuksia ja voitas tehä joku lattiakuva ja sunnuntaina pitää olla pikkukirkko. Pikkukirkkoon pitää ottaa äiti kirkonkello mukaan."

Näitä toiveita mietiskelen ja istun sohvalla suuren kirjapinon kanssa.

Taustalla soi jazz ja jaloissa makaa koira.

Kynttiläkin on palamassa.

Tässä on hyvä tehdä töitä nyt!

Elämän langat

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Mon, 16 Nov 2009 14:30:00 GMT

Eilen muistettiin itsemurhan tehneitä rukouskynttilöin ja kulkuein.
Elämän lanka voi joskus katketa niin kovin helposti.
Omat voimat eivät aina tahdo riittää.

Kuvassa on "luonnon lankoja" kosteudesta pakkasyönä syntyneitä,
hauraita ja
kauniita.
Ne eivät tuulessa kestä.
Niitä on varjeltava.

Elämääkin on varjeltava.
Pidettävä huolta heikoimmistakin.

Aamun yllätys

virpi.sillanpaa-posio@evl.fi (Virpi) — Wed, 03 Jun 2009 16:00:00 GMT

Tänä aamuna väsytti ihan kamalasti.
En olisi millään jaksanut nousta.
Oli ihan pakko pitkittää nousemista ja jäädä hetkeksi venymään.
Lapsillakin on alkanut loma ja
kummasti se vähentää omaakin aamuaktiivisuutta.

Ennen töihin lähtöä piti kuitenkin lähteä aamukävelylle
koiranpojan kanssa.
Kierrettiin Maikkulan kartanon kautta ja
käytiin jokirannassa.
Vähitellen kävellessä alkoi uni karista silmistä.
Matkan varrella olisi kyllä ollut mahdollisuus käydä pitkäkseen.
Joku oli kantanut tien viereen,
metsän reunaan,
sängyn.
Siinä se oli
odottamassa väsyneitä kulkijoita
pysähtymään hetkeksi.